Sitominen (psykiatria)
Sitomisella tarkoitetaan tässä artikkelissa mielenterveyslain perusteella tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa tai tarkkailtavana olevan potilaan kiinnittämistä niin sanottuihin lepositeisiin.
Sitomisen edellytykset muokkaa
Yleisenä edellytyksenä tahdosta riippumattomille hoitotoimenpiteille psykiatrisessa sairaalahoidossa on se, että potilas on joko otettuna mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun tai määrättynä psykiatriseen hoitoon omasta tahdostaan riippumatta mainitun lain perusteella.[1]
Sitomiseen voidaan potilaan hoidossa turvautua vain jos[2]:
- hän käyttäytymisellään ja/tai uhkauksellaan viittaa vaaraan vahingoittaa itseään
ja/tai
- hän käyttäytymisellään ja/tai uhkauksellaan viittaa vaaraan vahingoittaa muita
ja
- mitkään muut rajoittamistoimenpiteet eivät ole riittäviä.
Vapaaehtoisesti psykiatrisessa sairaalassa olevaa henkilöä ei siis saa kiinnittää lepositeisiin kuin tilapäisesti tilanteen niin välttämättä vaatiessa, kuten esimerkiksi äkillisen raivonpuuskan tapauksessa. Tämän jälkeen lääkärin tulee tutkia vapaaehtoisesti sairaalassa oleva potilas mahdollisimman pian. Mikäli tutkimuksessa ei tule esille edellytyksiä, jotka mahdollistaisivat potilaan ottamisen tarkkailtavaksi tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalaan, tulee potilas välittömästi vapauttaa lepositeistä. Psykiatrisen tutkimuksen tehnyt lääkäri voi myös asettaa potilaan tarkkailuun tahdostaan riippumatta mikäli siihen tarvittavat edellytykset täyttyvät ja samalla lääkäri voi määrätä toimenpidettä jatkettavaksi.
Toimenpiteen määrääminen muokkaa
Toimenpiteen määrääminen edellyttää aina lääkärin tutkimuksensa perusteella tekemää päätöstä[2]. Lääkärin tulee tehdä päätöksestään kirjalliset merkinnät potilaan sairauskertomukseen. Lääkärin tekemästä merkinnästä tule käydä ilmi toimenpiteen:
- aloittamisen perustelut
- luonne
- arvio sen kestosta
- arvio sen vaikutuksesta potilaan hoitoon
- alku- ja lopetusajankohta tai se ajankohta jolloin lääkäri arvioi toimenpiteen jatkamisen tarpeellisuutta seuraavan kerran.
Lisäksi kirjauksesta tulee käydä ilmi lääkärin nimi ja toimenpiteen suorittajan tai suorittajien nimet.
Toimenpiteen toteuttaminen muokkaa
Toimenpide aloitetaan lääkärin antaman määräyksen perusteella (paitsi tilanteissa, joissa potilaan oma tai muiden henkilöiden turvallisuus sitä välttämättä vaatii ennen lääkärin tutkimusta)[2]. Psykiatrisen toimintayksikön henkilökunta ohjaa tai siirtää potilaan erilliseen tilaan, jossa potilas kiinnitetään vuoteessa kiinnioleviin lepositeisiin. Toimenpiteen aloittamiseksi henkilökunnalla on oikeus käyttää tarvittaessa myös voimakeinoja. Lepositeiden käyttöön tarkoitetut vuoteet on usein kiinnitetty toimenpiteeseen varatun tilan lattiaan.
Tämän jälkeen potilas on kiinnitettynä lepositeisiin. Lepositeisiin kiinnitetty potilas on usein kiinni kaikista raajoistaan ja rintakehän ympäri kiertävällä vyöllä. Myös muunlaiset kiinnittämistavat ovat mahdollisia esimerkiksi siten, että potilas on kiinnitetty rintakehän ympäri ulottuvalla vyöllä ja sen lisäksi toisesta kädestään sekä vastakkaisen puolen jalastaan. Potilaalle on (mahdollisuuksien mukaan) turvattava asianmukainen vaatetus, ravinto ja lämpö sekä mahdollisuus tarpeidensa suorittamiseen.
Potilasturvallisuuden varmistamiseksi potilaalle on nimettävä vastuuhoitaja[3]. Vastuuhoitajan tulee olla jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä potilaaseen. Näkö- ja kuuloyhteys voidaan korvata teknisin apuvälinein vain erityisen perustelluissa tilanteissa (esimerkiksi tilanteet, joissa potilas kiihtyy merkittävästi vastuuhoitajan läsnäolosta toimenpiteeseen varatussa tilassa).
Hoitohenkilökunnan tehtävänä on tarkkailla potilaan psyykkistä tilaa ja huolehtia tämän fysiologisten perustarpeiden tyydyttymisestä (esimerkiksi nesteytys, ravinto ja lämpö). Lisäksi hoitohenkilökunnan tehtävänä on valvoa, että potilas ei pysty vahingoittamaan itseään tai ettei hänelle kehity liikkumattomuudesta johtuvia vakavia lääketieteellisiä ongelmia (kuten laskimotukoksia) sekä raportoida hoitovastuussa olevalle lääkärille potilaan tilassa tapahtuneista muutoksista.
Hoitovastuullisen lääkärin tulee arvioida potilaan tilaa ja sitomisen edellytysten olemassaoloa riittävän useasti sitomisen aikana[3]. Lääkärin tulee tehdä potilaan sairauskertomukseen merkinnät toimenpiteen jatkamisen edellytyksistä aina hänet tavattuaan.
Toimenpiteen päättäminen muokkaa
Hoitohenkilökunnan tulee arvioida potilaan vointia jatkuvasti ja tiedottaa hoitovastuussa olevaa lääkäriä potilaan tilassa tapahtuneista muutoksista. Mikäli potilaan tilassa tapahtuu siinä määrin selkeä muutos, että edellytykset sitomisen jatkamiselle eivät ole enää todennäköisesti olemassa tulee siitä informoida hoitovastuullista lääkäriä välittömästi.
Mikäli lääkäri saa tietoonsa joko itse tekemänsä tutkimuksen aikana (tai potilaan tilaa seuraavalta hoitohenkilökunnalta), että edellytykset sitomiselle ovat lakanneet olemasta olemassa, voi lääkäri määrätä toimenpiteen päätettäväksi. Toimenpiteen päättäminen ei siis välttämättä edellytä lääkärin itsensä tekemää tutkimusta.
Sitomistoimenpiteen päättymisen yhteydessä lääkäri voi määrätä tahdosta riippumattoman toimenpiteen täydellisestä lopettamisesta (jolloin potilas siirtyy osaston tiloihin) tai sen lieventämisestä eristämiseksi muista potilaista.
Potilaan oikeuksien valvonta muokkaa
Mielenterveyslaki muutoksineen ja niiden soveltamisohjeet sekä asetus potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen valvonnasta velvoittaa psykiatrisen toimintayksikön antamaan tiedot sidotuista potilaista[3]
- potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle kahdeksan tunnin kuluttua toimenpiteen aloittamisesta ja
- lääninhallitukselle (eli toimintaa valvovalle viranomaiselle) kahden viikon välein tehtävällä kirjallisella ilmoituksella.
Lisäksi mikäli potilaan sitominen kestää yli neljä vuorokautta tulee hoitovastuussa olevan lääkärin laatia erillinen selvitys lääninhallitukselle niistä perusteista, joilla sitomista on jouduttu jatkamaan mainittua aikaa pidempään.
Lähteet muokkaa
- Finlex v. 1991: Mielenterveyslaki
- Finlex v. 2002: Laki mielenterveyslain muuttamisesta
- Sosiaali- ja terveysministeriö v. 2002: Yllä mainittuihin lakeihin liittyvä muistio / "Soveltamisohje"