Sisyfos oli Kreikan mytologiassa Korintin perustaja ja kuningas,[1] joka ei piitannut jumalista eikä kuolemasta.

Franz von Stuck, Sisyfos, 1920.

Kun kuolema (Thanatos) tuli Zeuksen käskystä noutamaan Sisyfosta, tämä vangitsi kuoleman köysillä ja pani hänet lukkojen taakse. Zeus lähetti Areen vapauttamaan kuoleman, ja Sisyfos joutui manalaan. Manalassa Sisyfos petkutti kuolemaa uudelleen ja sai palata takaisin elämään. Petkutuksen paljastuttua kuolema tuli jälleen hakemaan häntä. Jouduttuaan takaisin manalaan Sisyfos sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare oli melkein huipulla, se vierikin takaisin alas, ja Sisyfoksen täytyi aloittaa työ alusta.

Sisyfos oli päähenkilönä muun muassa satyyrinäytelmässä Sisyfos, joka on pantu sekä Kritiaan että Euripideen nimiin.[1]

Filosofi Albert Camus käsitteli Sisyfoksen myyttiä samannimisessä esseessään.

Lähteet muokkaa

  1. a b Kuokkanen, Suvi: Pahojen aikeiden haltuunotto - Ihmisluonnosta, oikeudenmukaisuudesta ja uskonnon alkuperästä Sisyfos-fragmentissa. Niin & näin, 2013, nro 2, s. 107–113.

Aiheesta muualla muokkaa