Sisu KB-46
Sisu KB-46 oli Sisun vuonna 1968 valmistama raskaan maastokuorma-auton prototyyppi. Se oli varustettu kolmella vetävällä akselilla[1] ja sen kantavuus oli noin kolme tonnia. Auto oli suunniteltu puolustusvoimien käyttöön raskaiden tykkien vetäjäksi.[2]
| Sisu KB-46 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Oy Suomen Autoteollisuus Ab |
| Valmistusvuodet | 1968 |
| Tuotantomäärä | 1 prototyyppi[1] |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | noin 3 000 kg |
| Omamassa | 8 000 kg[2] |
| Suurin sallittu perävaunun massa |
ei-vetävä perävaunu: 5 000–7 000 kg; vetävä perävaunu: 7 000–10 000 kg[2] |
| Iskutilavuus | 13,12 l |
| Teho | 275 hv |
| Polttoaine | dieselöljy |
| Vetotapa | 6×6[1] |
Teknisiä tietoja muokkaa
Voimanlähteenä oli Leylandin valmistama V8-diesel tyypiltään O.801, josta Sisu käytti mallinimeä BY. KB-46 oli ensimmäinen Sisu, jossa sitä käytettiin.[1]
Kantavana rakenteena oli jäykkä putkirunko, joka toimi samalla myös polttoainesäiliönä. Autossa oli Sisun nestemoottorijärjestelmä, jonka avulla siihen voi kytkeä hydraulivetoisen perävaunun.[2]
Akseleissa oli neuvostoliittolaisista kuorma-autoista tuttu renkaiden keskustäyttöjärjestelmä. Tätä varten renkaina oli Goodyearin valmistamat leveät, matalailmatilaiset erikoisrenkaat.[2]
Auton omamassa oli vain 8 000 kg ja kantavuuskin vaatimattomat kolme tonnia.[2]
Ominaisuuksia muokkaa
Kuljetusvälinevarikolla rakennetulla miehistönkuljetuskopilla varustettu KB-46 -prototyyppi sekä sen taakse kytketty nestemoottorilla varustettu Tampellan 122 K 60 -kanuuna kiertelivät esiintymässä maatalousnäyttelyissä puolustusvoimien osastolla. Sen enempää kanuuna kuin autokaan eivät päätyneet sarjavalmistukseen; KB-46 oli suunniteltu lyhyessä ajassa ja siinä oli käytetty useita teknisiä ratkaisuja, joiden toimivuudesta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Tämän takia siinä esiintyi lukuisia vikoja.[2] Myös moottori osoittautui teknisesti epäonnistuneeksi.[1]
KB-46:a ei koskaan tyypitetty, mutta maatalousnäyttelyjä kiertänyt prototyyppi jäi Kuljetusvälinevarikon käyttöön. Toistuvasti rikkoutuneen auton kunnostamiseen kyllästynyt armeijan kantahenkilökunta päätti 1970-luvun alussa viivytellä auton korjausta, kunnes se muutaman vuoden varikolla seistyään museoitiin.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 108. Leylandista lähes vakiomoottori. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
- ↑ a b c d e f g h Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu KB-46, s. 102–103. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.