Siperian kaanikunta
Siperian kaanikunta (siperiantataariksi Себер ханлыгы, ven. Сиби́рское ха́нство) oli 1400–1500-luvuilla Länsi-Siperiassa nykyisen Venäjän alueella sijainnut valtio, jonka väestön pääosan muodostivat Siperian tataarit.
| Siperian kaanikunta |
|
|---|---|
1490–1598 |
|
|
|
|
| Pääkaupunki | Kašlyk |
| Uskonnot | islam |
| Viralliset kielet | Uzbekki ja tataari |
| Edeltäjä(t) | Kultainen Orda |
| Seuraaja(t) | Moskovan Venäjä |
1200-1400-luvuilla aluetta hallitsivat Tšingis-kaanin poika Jotši, tämän poika Šeiban jälkeläisineen sekä Tjumenin kaanit. Vuonna 1495 Tjumenin kaanin Ibakin murhasi Taibugin sukuun kuulunut Mahmet, josta tuli uuden Siperian tataariheimojen liiton johtaja. Hän siirsi hallinnollisen keskuksen Irtyšin varrella sijainneeseen Kašlykin eli Sibirin linnoitukseen, josta kaanikunta sai nimensä.
Siperian kaanikunta rajoittui Permiin, Kazanin kaanikuntaan, Nogain ordaan, Kazakkien kaanikuntaan, teleutien ja selkuppien maihin. Pohjoisessa se ulottui Obin alajuoksulle saakka. Siperian turkkilaisten heimojen lisäksi kaanikuntaa asuttivat hantit, mansit, baškiirit ym. Siperian tataarit harjoittivat paimentolaisuutta, maataloutta ja käsityöammatteja. Pohjoisen elinkeinoja olivat metsästys, kalastus sekä poronhoito. Kaupankäynti oli etupäässä buharalaisten käsissä. Keski-Aasiaan, Venäjälle, Nogain ordaan, Kazanin kaanikuntaan, Mongoliaan ja Kiinaan vietiin turkiksia, nahkaa, kalaa, mammutinhampaita, villaa ym. Puolisotilaallisesti järjestetyn valtion johdossa oli feodaaliruhtinaiden valitsema kaani. Hallinnollisia ja sotilaallisia keskuksia olivat mm. Kyzyl-Turan, Kasim-Turan, Javlu-Turan ja Tonturin linnoitukset. Ylimystön uskonnoksi tuli islam.
1500-luvun alussa Siperian kaanikuntaa hävittivät etelän paimentolaiskansat. Vuonna 1555 Jediger-kaani solmi vasallisuhteen Moskovan Venäjään, mutta vuonna 1563 vallan kaapannut Kutšum katkaisi suhteen vuonna 1572 ja asettui vastustamaan Venäjän laajentumista. Vuonna 1582 Jermakin kasakkajoukot valtasivat kaanikunnan pääkaupungin Kašlykin. 1580–1590-lukujen vaihteessa venäläiset rakensivat alueelle Tjumenin, Tobolskin, Berjozovin ja Obdorskin linnoitukset. Kutšum joukkoineen siirtyi etelään, jossa hän jatkoi taistelua venäläisiä vastaan vuoteen 1598 saakka. Siperian kaanikunnan viimeinen hallitsija oli hänen poikansa Ali, jonka valta ulottui ainoastaan Išimin, Irtyšin ja Tobolin yläjuoksuille.
Lähteet muokkaa
- Bolšaja Sovetskaja Entsilopedija, tom 23, s. 337. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.