Sinkkiglukonaatti
Sinkkiglukonaatti ((C6H11O7)2Zn) on sinkki- ja glukonaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään lisäravinteissa ja eläinten rehuissa sinkin lähteenä.[1][2]
| Sinkkiglukonaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (C6H11O7)2Zn |
| Moolimassa | 455,685 |
| Ulkomuoto | Valkea kiinteä aine[1] |
| Liukoisuus veteen | 100 g/l[1] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa sinkkiglukonaatti on valkeaa tai lähes valkeaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hyvin vähän etanoliin, mutta ei muihin orgaanisiin liuottimiin. Se voi esiintyä kidevedellisenä aina trihydraattiin saakka riippuen valmistustavasta. Yhdistettä valmistetaan neutraloimalla muita sinkkiyhdisteitä glukonihapolla. Sinkkiglukonaattia käytetään ravintolisissä ja eläinten rehussa sinkin lähteenä, koska tässä muodossa sinkki on helposti imeytyvää.[1][3]
Käyttöturvallisuus muokkaa
Sinkkiglukonaatin LD50-arvo on >5 g/kg (rotille suun kautta annosteltuna).[1] Sitä pidetään yleisesti turvallisena lisäravinteena ihmisille, tosin yhdessä tapauksessa kaksi vuotta jatkuneen käytön jälkeen nauttijalle kehittyi anemia ja neutropenia.[4] Myös anosmiaa on raportoitu käytön seurauksena.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 304. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.1.2020). (englanniksi)
- ↑ S. A. Barrie, J. V. Wright, J. E. Pizzorno, E. Kutter & P. C. Barron: Comparative absorption of zinc picolinate, zinc citrate and zinc gluconate in humans. Agents and Actions, kesäkuu 1987, 21. vsk, nro 1-2, s. 223–228. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ George A. Burdock: Encyclopedia of food and color additives, s. 2989–2990. CRC Press, 1997. ISBN 9780849394164. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.1.2020). (englanniksi)
- ↑ Carol Walsh, Harold Sandstead, Ananda S. Prasad, Paul M. Newberne & Pamela J. Fraker: Zinc: health effects and research priorities for the 1990s. (supplement 2) Environmental Health Perspectives, kesäkuu 1994, 102. vsk, s. 5–46. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bruce W. Jafek, Miriam R. Linschoten & Bruce W. Murrow: Anosmia after intranasal zinc gluconate use. American Journal of Rhinology & Allergy, 2004, 18. vsk, nro 3, s. 137–141. PubMed:15283486. doi:10.1177/194589240401800302. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)