Sinitoukohärkä
kovakuoriaislaji
Sinitoukohärkä (Meloe violaceus) on 1,5–4 cm pitkä kovakuoriainen. Aikuiset yksilöt käyttävät ravintonaan kasveja.
| Sinitoukohärkä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Yläheimo: | Tenebrionoidea |
| Heimo: | Toukohärät Meloidae |
| Alaheimo: | Meloinae |
| Tribus: | Meloini |
| Suku: | Meloe |
| Laji: | violaceus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Meloe violaceus |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Sinitoukohärkä on teräksensininen kovakuoriainen, jonka ruumis on pehmeä ja kiiltävä. Sen peitinsiivet ovat vain pienet lehtimäiset levyt takaruumiin etureunassa. Naaraan takaruumis on pullea. Häirittynä toukohärkien reisinivelistä tihkuu keltaista kantaridiini-myrkkyä (engl. cantharidin, C10H12O4, CAS 56-25-7).
Elintavat muokkaa
Sinitoukohärän munista syntyy triunguliinitoukkia, jotka kiipeävät kasveille, josta nappaavat kyydin erakkomehiläispesään, jossa ne loisivat syömällä mehiläisen munia ja toukkia ja hunajaa.
Lähteet muokkaa
- Joensuun yliopisto: Heimo Meloidae, toukohärät (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Sinitoukohärkä – Meloe violaceus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.