Sinisatakieli
Sinisatakieli (Larvivora cyane) on aasialainen varpuslintu.
| Sinisatakieli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Aasiansatakielet Larvivora |
| Laji: | cyane |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Larvivora cyane |
|
| Synonyymit | |
|
Luscinia cyane |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20–21 cm ja paino tavallisimmin noin 15 g. Kooltaan sinisatakieli on kuin punarinta tai sinipyrstö. Juhlapukuinen koiras selkäpuolelta harmaa, vatsa ja rinta ovat valkoiset, kupeet harmaat ja naama sekä kurkun sivut mustat. Naaras, peruspukuinen koiras ja nuori lintu ovat ruskehtavaselkäisiä, vatsapuolelta vaaleita, niiden yläperä on harmaa ja silmärengas on valkoinen. Lintu on arka ja liikkuu enimmäkseen maassa nopei pyrähdyksin.
Esiintyminen muokkaa
Sinisatakieli elää Etelä-Siperiassa, Kaukoidässä, Kiinassa, Koreassa ja Japanissa. Sen elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä. Laji on muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Kaakkois-Aasiassa ja Indonesiassa. Se on satunnaisesti tavattu myös Euroopassa.
Elinympäristö muokkaa
Sinisatakieli asuu varjoisissa ryteikköisissä havumetsissä, joissa pensaskerros on vähäistä, usein jokivarsilla ja niittyjen reunoissa. Paikoin sitä tavataan myös tammimetsissä.
Lisääntyminen muokkaa
Pesintä tunnetaan puutteellisesti.
Ravinto muokkaa
Sinisatakielen ravintoa ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat.
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
- Kuva (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Larvivora cyane IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)