Sinirastas
Sinirastas (Monticola solitarius) on pienikokoinen varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta laji ei kuulu rastaiden vaan sieppojen heimoon.[2] Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.
| Sinirastas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Kivikkorastaat Monticola |
| Laji: | solitarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Monticola solitarius |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 21–23 cm ja paino 37–54 g. Juhlapukuinen koiras on pääosin tumman sinertävän harmaa, ja sen pää ja pyrstö ovat tummat. Kaukaa se näyttää täysin tummalta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita, alapuolelta tummaraitaisia. Niiden pyrstö on tummanruskea, erona kivikkorastaan punaruskeaan pyrstöön. Sinirastaan nokka on pitkähkö ja hoikka. Laulu muistuttaa kivikkorastaan laulua.
Vanhoilla kivikkorastailla on täydellinen sulkasato kesällä, nuorilla vain ruumiinhöyhenet käsittävä.
Lajista tunnetaan 5 alalajia, joista useimpia on maastossa mahdoton erottaa toisistaan.
Esiintyminen muokkaa
Lajin esiintymisaluetta ovat Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian vuoristot aina Japaniin sekä Malesiaan ja Sumatralle saakka. Euroopassa populaatio on kooltaan 240 000–530 000 yksilöä. Laji on muuttolintu osassa pesimäaluetta. Se on tavattu Suomessa kahdesti: 2.–3.6.1995 Kemijärvellä ja 5.4.1997 Rääkkylässä.
Elinympäristö muokkaa
Tyypillisiä elinympäristöjä ovat jyrkät rinteet vuoristossa ja rannikolla sekä vanhat linnat, kirkot ja rauniot. Se pesii keskimäärin alempana kuin kivikkorastas.
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on esimerkiksi kivenkolossa, kallionhalkeamassa tai rakennuksessa. Munia on kerralla 4–5, ja niitä hautoo pääasiassa naaras noin kaksi viikkoa. Pesyeitä voi olla kesän aikana kaksi.
Ravinto muokkaa
Lintu on kaikkiruokainen; pääasiassa se syö hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä marjoja ja hedelmiä.
Lähteet muokkaa
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Monticola solitarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006) BirdLife Suomi. Arkistoitu 5.10.2006. Viitattu 22.1.2010.