Siniliitäjä
Siniliitäjä (Halobaena caerulea) on pieni ulappalintuihin kuuluva valtamerilintu. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin vuonna 1789. Siniliitäjä on sukunsa ainoa edustaja. Se on läheistä sukua prioneille (Pachyptila).
Siniliitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
Suku: | Halobaena |
Laji: | caerulea |
Kaksiosainen nimi | |
Halobaena caerulea |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 29 senttimetriä ja paino noin 200 grammaa. Höyhenpuku on alta valkoinen ja päältä siniharmaa. Pää on sinimusta. Pyrstössä on valkoinen kärki, koivet ovat siniset ja räpylät lihanväriset, nokka on sinimusta ja koukkukärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen muokkaa
Siniliitäjä pesii eteläisellä Atlantilla ja Intian valtamerellä sijaitsevilla eristyneillä saarilla, Etelämantereen tuntumassa. Maailman populaation koko on noin 2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Pesimäajan ulkopuolella laji vaeltelee Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Australian, Uuden-Seelannin ja Etelämantereen vesillä. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Siniliitäjän elinympäristöä ovat vuoristoiset eristyneet saaret sekä valtameret.
Lisääntyminen muokkaa
Siniliitäjä pesii valtavina yhdyskuntina, muun muassa lähes 150 000 paria pesii Mayes Islandilla. Laji kaivaa pesäkäytävän maahan ja munii sen perälle yhden munan. Molemmat puolisot hautovat, yhteensä noin 50 päivää. Poikanen oppii lentämään noin 55 päivän ikäisenä. Emot tuovat poikaselle ruokaa vain öisin välttääkseen kihujen ja lokkien ryöstelyt.
Ravinto muokkaa
Laji syö pääasiassa krillejä ja myös muita selkärangattomia sekä kaloja.
Lähteet muokkaa
- Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. Kiina.
- journals.cambridge
- nzbirds
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Halobaena caerulea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)