Sinikorvaluri
Sinikorvaluri (Psitteuteles iris) on silmälasilurien sukuun kuuluva kaija. Joskus se luokitellaan sateenkaarilurien sukuun.
| Sinikorvaluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Silmälasilurit Psitteuteles |
| Laji: | iris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 20 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään vihreä, kellanvihreä alapuolelta ja siipien alapeitinhöyhenistä. Otsa, päälaki ja silmän takaosa ovat punaiset (naaraalla otsa on vihreän ja punaisen kirjava), silmästä niskaan ulottuu punavioletti vyö, niska harmaansininen, korvan peitinhöyhent vaalean sinivihreät, poskilaikut vihreät (naaraalla kellertävät) ja rintahöyhenten reunat tummemmat tehden viiruisen vaikutelman. Pyrstö on päältä vihreä ja alta kellertävä, nokka oranssi, iiris oranssi ja koivet siniharmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta otsassa on vähemmän punaista, nokka on ruskehtava ja iiris ruskea.[2]
Esiintyminen muokkaa
Sinikorvaluri esiintyy Timorilla ja läheisellä Wetarin saarella Indonesiassa.[2]
Sinikorvalurin kanta on silmälläpidettävä.[1]
Elinympäristö muokkaa
Sinikorvalurit elävät metsissä aina 1 500 metrin korkeudelle saakka.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]
Ravinto muokkaa
Sinikorvalurit liikkuvat tavallisesti perhekunnittain tai pienissä parvissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Psitteuteles iris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3