Sinfonia nro 4 (Tšaikovski)
Pjotr Tšaikovski (1840–1893) sävelsi neljännen sinfoniansa f-mollissa (op. 36) vuosina 1877–1878. Se kantaesitettiin helmikuussa 1878 Nikolai Rubinsteinin johtamana. Sinfonia on neliosainen. Sen osat ovat seuraavat:
- 1. Andante sostenuto - Moderato con anima - Moderato assai, quasi andante - Allegro vivo
- 2. Andantino in modo di canzona
- 3. Scherzo: Pizzicato ostinato - Allegro
- 4. Finale: Allegro con fuoco
Neljännen sinfonian sävellystyö oli Tšaikovskille vaikea ja tuskallinen, mutta sen valmistuttua hän piti sitä yhtenä onnistuneimmista sävellyksistään. Tšaikovski omisti teoksen suosijalleen rouva Nadežda von Meckille, joka maksoi yli kymmenen vuoden ajan Tšaikovskille säännöllisen apurahan. Vaikka Tšaikovski ja von Meck olivat usein suorastaan kiihkeässä kirjeenvaihdossa, he eivät koskaan henkilökohtaisesti tavanneet. Sinfonian ensiesityksen jälkeen Tšaikovski kirjoitti von Meckille: "Olen niin iloinen siitä, että se on meidän teoksemme, ja kuullessanne sitä tietäkääkin, miten paljon olen sen joka tahdissa Teitä ajatellut."[1]
Sinfonia on levytetty useaan otteeseen. Levytyksillä ovat olleet esittäjinä muiden muassa Leonard Bernsteinin johtamat New Yorkin filharmonikot, Mariss Jansonsin johtamat Oslon filharmonikot, Daniel Barenboimin johtama Chicagon sinfoniaorkesteri, Herbert von Karajanin johtamat Berliinin filharmonikot ja Jevgeni Mravinskin johtamat Leningradin filharmonikot.
Sinfonian kuvaus muokkaa
Pjotr Tšaikovski on itse antanut yksityiskohtaisen selostuksen neljännestä sinfoniastaan:
"Johdanto on sen ydin, koko sinfonian pääajatus. Kohtalo estää ihmistä tulemasta onnelliseksi ja saavuttamasta päämääräänsä. Kade Kohtalo järjestää niin, että rauha ja mukavuus eivät pääse vallitsemaan, että pilvet eivät haihdu taivaalta. Tämä mahti on voittamaton. Ei voi tehdä muuta kuin alistua ja turhaan valittaa. Epätoivo lisääntyy lisääntymistään. Parasta kääntää selkänsä tosiolevalle ja tuudittautua unelmiinsa."
Ensimmäisen osan valta-aihe on kirkas klarinettisoolo, jonka säveltäjä tulkitsee seuraavasti:
"Ilo! Mikä ihana uni! Säteilevä olento, joka lupaa onnea, väikkyy edessäni ja viittoilee kutsuvasti. Allegron kiusaava ensimmäinen aihe kuuluu nyt kaukaa. Nyt sielu on täysin unelmiensa lumoissa. Ei ajatustakaan synkkyydestä ja surusta. Onni! Onni! Onni! Ei, vain unelmia, ja Kohtalo särkee ne... Ei mitään satamaa, aallot vain heittelevät uhriaan edestakaisin, kunnes meri hänet nielee. Sellainen on ensimmäisen osan ohjelma, olemus."
"Toinen osa näyttää surun toisen vaiheen. Melankolia valtaa työn väsyttämän yksinistujan. Hän suree menneisyyttä, hän ei uskalla eikä tahdo aloittaa uutta elämää. Hän muistelee iloisia hetkiä. Hän muistelee myös synkkiä hetkiä, korvaamattomia menetyksiä. Ja kaikki se on nyt niin kaukana. Kaikki on niin synkkää, ja kuitenkin on niin suloista miettiä menneitä."
"Kolmannessa osassa ei ole mitään määriteltävissä olevaa tunnelmaa, ei tarkkaa vaikutelmaa. Vain oikukkaita korukuvioita, epämääräisiä varjoja, jotka vilahtelevat mielikuvituksessa kuin olisi hiukan humalassa. Tunnelma on milloin iloinen, milloin suruinen."
"Scherzossa on aivan uutta. Aluksi esittävät pelkät jouset pizzicatoa. Triossa soittavat puupuhaltimet yksinään. Lopuksi kaikki kolme soitinkuoroa sysivät toisilleen lyhyitä säkeitä."
Viimeistä osaa Tšaikovski kuvailee näin:
"Ellet tyydy itseesi, katso ympärillesi. Mene kansan luo. Katso, miten se osaa riemuita, miten se osaa antautua ilon valtaan. Kansanjuhla... Miten he ovatkaan onnellisia. Väitätkö tosissasi, että kaikki tässä maailmassa on synkkää ja surullista? Vielä on olemassa onnea, yksinkertaista onnea. Yhdy muiden iloon ja onneen, niin osaat elää."
Instrumentaatio muokkaa
Lähteet muokkaa
- Sinfonia nro 1 g-molli (Talviunelmia; op. 13)
- Sinfonia nro 2 c-molli (Vähävenäläinen; op. 17)
- Sinfonia nro 3 D-duuri (Puolalainen, op. 29)
- Sinfonia nro 4 f-molli (op. 36)
- Manfred-sinfonia h-molli (op. 58)
- Sinfonia nro 5 e-molli (op. 64)
- Sinfonia nro 6 h-molli (Pateettinen; op. 74)
- Sinfonia nro 7 Es-duuri (keskeneräinen)