Wikipedia

Simolin

suomalainen suku

Simolin on turkulainen kauppiassuku, jonka kaksi sukuhaaraa on aateloitu ja korotettu vapaaherralliseen arvoon Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.[1][2][3][4] Nämä sukuhaarat tunnetaan nimellä von Simolin. Nuoremmat polvet ovat omaksuneet yhdistelmänimiä perittyään myös muita paronin ja kreivin arvoja. Eräs sukuhaara sai vuonna 1852 oikeuden käyttää Báthory-hallitsijasuvun kreivillisiä arvoja ja nimeä.[3] Tämä haara tunnetaan nimellä von Simolin-Báthory.[5] Toinen haara käyttää nimeä von Simolin-Wettberg.[2][5] Suvun mukaan on nimetty von-Simolin-Straße Seeshauptin kaupungissa Baijerissa Saksassa.

Vapaaherrallisen von Simolin -suvun vaakuna

Suvun jäseniä muokkaa

  • Matts Martinpoika Simola, turkulainen porvari[6]
  • Mikael Jakobsson Simola (k.viimeistään 1705), turkulainen porvari[4] Matts Martinpoika Simolan vävy[6]
  • Matias Simolin (1684–1753), kirkkoherra Tallinnan ruotsalais-suomalaisessa seurakunnassa (St. Michaelis), Mikael Simolan poika[4]
  • Carl Gustav Alexander von Simolin (1715–1777),[2] venäläinen diplomaatti, Matias Simolinin poika, aateloitiin 19. kesäkuuta 1754[3][5]
  • paroni Alexander von Simolin vanhempi (1766–1832), Carl Gustaw von S:n poika[2]
  • paroni Alexander Heinrich von Simolin (1800–1871), runoilija, sukututkija, Alexander von S. vanhemman poika, paronitar Luise Marie von Wettbergin puoliso[3][7]
  • paroni Johann Georg Carl Alexander von Simolin-Wettberg (1836–1897), Alexander Heinrich von S:n poika
  • paronitar Olga Alexandrine von Simolin (1886–1912), Johann von Simolin-Wettbergin tytär, ruhtinas Leo Wladislaw Nikolaus Radziwillin puoliso
  • Johann Mathias von Simolin (1720–1799), venäläinen diplomaatti, Matias Simolinin poika, aateloitiin 19. kesäkuuta 1754[3][5]
  • Albin Simolin (1875–1942), suomalainen kirkkohistorioitsija ja professorilähde?
  • vapaaherra Rudolf von Simolin-Báthory, saksalainen taidekeräilijä [8]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Osmo Durchman: Finska anor inom furstehus (Arkistoitu – Internet Archive) Genos 5 (1934), s. 37-87
  2. ↑ a b c d Osmo Durchman: Kahden Serbian prinssin suomalaisista esivanhemmista (Arkistoitu – Internet Archive) SSV 9(1925), s. 182-215
  3. ↑ a b c d e ”Simolin”, Meyers Konversationslexikon (Vierte Auflage) 14. osa: Rüböl - Sodawasser, s. 983–984. Leipzig und Wien: Verlag des Bibliographischen Instituts, 1885–1892. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.11.2008). (saksaksi)
  4. ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Matias Simolin Matthias Michaelis, Aboensis. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  5. ↑ a b c d Jozef A. Wawrzak: Polish Nobility 2001 – Barons wawrzak.org. Viitattu 31.01.2012.
  6. ↑ a b Vilho Selinheimo: Turun porvariston sukunimiä 1700-luvulla (Arkistoitu – Internet Archive) SSV 9(1925), s. 87-145
  7. ↑ Johann Friedrich von Recke, Theodor Beise, Karl Eduard Napiersky: Allgemeines Schriftsteller- und gelehrten-lexikon der Provinzen Livland, Ehstland und Kurland, s. 192–193. Mitau (Jelgava): Johann Friedrich Steffenhagen und Sohn, 1859. Google Books (viitattu 30.11.2008). (saksaksi)
  8. ↑ Will Bennett: Self portrait that defied the Nazis is sold for £8.9m. Daily Telegraph, 5.5.2005. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Simolin&oldid=21228491”