Silmälasiluri
Silmälasiluri (Psitteuteles versicolor) on silmälasilurien sukuun kuuluva kaijalaji. Joskus se luokitellaan sateenkaarilurien sukuun.
| Silmälasiluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Silmälasilurit Psitteuteles |
| Laji: | versicolor |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 19 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään vihreä, kellanvihreä alapuolelta ja siipien alapeitinhöyhenistä. Otsa ja päälaki ovat punaiset (naaraalla himmeämmät), korvan peitinhöyhenet keltaiset, kurkku, posket ja takaraivo siniset keltaisin viiruin, rinnan yläosa malvanpunainen keltaisin viiruin (naaraalla himmeämpi) ja siiven yläpeitinhöyhenet vihreät keltaisin viiruin. Pyrstö on vihreä, nokka punainen, iiris keltainen ja koivet harmaat. Silmän ympärillä oleva paljas rengas on valkoinen, mistä laji on saanut nimensä. Nuori lintu on aikuista himmeämpi väreiltään, sen nokka on ruskehtava ja iiris ruskeanharmaa.[2]
Esiintyminen muokkaa
Silmälasiluri esiintyy yleisenä Australian pohjoisosassa, Kimberleyn alueelta lännessä Queenslandin koillisosaan idässä.[2]
Silmälasilurin esiintymisaluen laajuus on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö muokkaa
Silmälasilurit elävät metsissä, suosien erityisesti eukalyptus- ja kaarnamyrttimetsiköitä (Melaleuca).[2]
Lisääntyminen muokkaa
Laji on ilmeisesti yksiavioinen. Pesintää tapahtuu kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti huhtikuusta elokuuhun. Pesä sijaitsee korkealla puunkolossa. Naaras munii 2–4 munaa ja hautoo noin 20 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä 40 päivän ikäisinä.[2]
Ravinto muokkaa
Silmälasilurit liikkuvat tavallisesti perhekunnittain tai pienissä parvissa, mutta puiden kukkiessa aivan ylen määrin ne voivat liikkua suurissakin parvissa. Ne ruokailevat enimmäkseen eukalyptusten ja teepuiden latvuksissa. Usein niitä tapaa yhdessä sateenkaarilurien kanssa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Psitteuteles versicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3