Siittiöiden varastointionkalo

Siittiöiden varastointionkalo on lintunaaraan munanjohtimessa emättimen ja kohdun yhtymäkohdassa sijaitseva pieni onkalo, jonne parittelun jälkeen varastoituu koiraan siittiöitä. Varastointionkaloiden määrä yhdellä naaraalla on yleensä satoja, jopa tuhansia. Siittiöitä varastoimalla naaras varmistaa sen, että muninnan alkaessa sillä on riittävä määrä siittiöitä hedelmöittämään munasoluja.

Viikon ikäinen kanan alkio

Alun perin ajatuksen varastointionkaloista esitti italialainen anatomian tutkija Hieronymus Fabricius de Aquapendente, tunnetummin Fabricius, 1600-luvulla tutkiessaan kanojen pitkittynyttä hedelmöitystä. Hänen myöhempi oppilaansa William Harvey vahvisti tutkimuksillaan, että parittelun ja viimeisen hedelmöityneen munan välinen aika on kolme viikkoa. Koska mikroskooppi oli Fabriciuksen aikana vielä tuntematon, ei hän voinut fyysisesti todistaa siittiöiden olemassaoloa. Kesti kolmisensataa vuotta, ennen kuin yhdysvaltalaiset siipikarjatutkijat vahvistivat Fabriciuksen oletuksen laboratoriossa, mutta vasta 1970-luvulla yhdysvaltalainen biologi Olin Bray löysi siittiöiden varastointionkalot, joita hän kutsui rauhasiksi.

Kaikkien lintulajien naarailla on siittiöiden varatointionkaloita, mutta siittiöiden varastointiaika vaihtelee suuresti lintuheimojen ja -lahkojen välillä. Lyhin se on lajeilla, joiden puolisot viettävät aikansa yhdessä, esimerkiksi kyyhkyillä viikko, ja pisin lajeilla, joiden puolisot vaeltavat ravinnon haussa pitkiä aikoja erillään, esimerkiksi myrskylinnulla yli kuukausi.

Lähteet

• Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. - readme.fi, Gummerus, Jyväskylä. ISBN 978-952-220-092-1