Sielun syntymisestä Timaioksessa

Sielun syntymisestä Timaioksessa[1] (m.kreik. Περὶ τῆς ἐν Τιμαίῳ ψυχογονίας, Peri tēs en Timaiō psykhogonias; lat. De animae procreatione in Timaeo) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja XIII, 70) kuuluva tutkielma, joka käsittelee nimensä mukaisesti Platonin Timaios-dialogin kuvausta sielun synnystä.

Sielun syntymisestä Timaioksessa
Περὶ τῆς ἐν Τιμαίῳ ψυχογονίας
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu n. 100
Sarja: Moralia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Plutarkhos kirjoitti Moralian tutkielmat ensimmäisen vuosisadan lopulla ja 100-luvun alkupuolella. Tutkielma Sielun syntymisestä Timaioksessa on Plutarkhoksen keskeisimpiä metafysiikan alan kirjoituksia. Se keskittyy suhteellisen lyhyeen Timaioksen tekstikohtaan, kohtaan 35a1–36b5, jossa kuvataan, kuinka demiurgi loi (maailman)sielun eri aineksista ja osista eri suhteiden mukaan. Plutarkhos oli aiheesta hyvin kiinnostunut, ja Timaios toimi yleisestikin koko hänen platonisminsa keskeisenä lähteenä. Tutkielmassa Plutarkhos osoittaa tuntevansa myös pythagoralaisuutta.[2]

Moralia-kokoelmaan kuuluu myös tutkielman tiivistelmä nimeltä Tiivistelmä ”Sielun syntymisestä Timaioksessa” (Ἐπιτομὴ τοῦ περὶ τῆς ἐν τῶ Τιμαίῳ ψυχογονίας, Epitomē tū peri tēs en tō Timaiō psykhogonias, lat. Epitome/Compendium libri de animae procreatione in Timaeo) (kirja XIII, 71).[1]

Sisältö muokkaa

Tutkielman alussa Plutarkhos lainaa Platonin tekstin, ja sen jälkeen esittää Vanhaa Akatemiaa edustaneitten Ksenokrateen ja Krantorin näkemykset,[3] joissa Platonia tulkitaan allegorisesti. Hän käsittelee myös Eudoroksen näkemyksiä.[3][4] Plutarkhos asettaa Ksenokrateen ja Krantorin näkemykset toisiaan vastaan ja esittää sen jälkeen oman näkemyksensä eräänlaisena kompromissina. Oman tulkintansa Plutarkhos sanoo olevan kirjaimellinen.[5][6][7]

Plutarkhos ottaa lähtökohdakseen sen, että jumala on hyvä, eikä näin ollen voi luoda mitään pahaa. Siksi maailmassa olevan pahan täytyy tulla jostakin jumalan ulkopuolisesta. Tämä pahan alkuperä ei voi olla aine, koska se on määrittämätöntä ja vailla kaikkea kausaalisuutta. Siksi täytyy olla olemassa joku kolmas, jumalalle vastaan hangoitteleva tekijä. Tämä on jotakin epäjärjestyksessä olevaa ja irrationaalista, joka liikuttaa ainetta. Koska sielu on kaiken liikkeen perimmäinen syy, tämän kolmannen tekijän tulee olla sielu, joka on vailla järjestystä ja rationaalisuutta. Jumala siis loi maailman käyttäen valmiina ollutta järjestäytymätöntä ainetta sekä valmiina ollutta järjestäytymätöntä ja epärationaalista sielua. Aineen suhteen jumala erotti siitä neljä alkuainetta, kun taas sielun suhteen jumala sääteli sen epärationaaliset liikkeet ja muun toiminnan.[5]

Maailman luomisessa oli näin kaksi vaihetta, kosmosta edeltänyt kaoottinen vaihe ja järjestäytyneen kaikkeuden eli kosmoksen vaihe. Kosmosta edeltänyt sielu toimi välittäjänä määräämättömän aineen ja Platonin liikkumattomien muotojen eli ideoiden välillä. Se kykeni siirtämään aineettoman maailman muodot aineelliseen maailmaan, mikä teki aineellisen maailman kohteista havaittavia. Tällaisen sielun järjelliset kyvyt olivat kuitenkin passiiviset, joten se ei voinut luoda maailmaa itsekseen; kykyjensä aktivoitumiseksi se tarvitsi jumalan väliintulon. Näin sielu kääntyi kohti jumalaa ja siitä tuli järjellinen maailmansielu, joka oli ikuisessa kiertoliikkeessä.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
  2. Karamanolis, George: Plutarch The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  3. a b Schofield, Malcolm: Aristotle, Plato and Pythagoreanism in the First Century BC: New Directions for Philosophy, s. 163. Cambridge University Press, 2013. ISBN 1139619802. Teoksen verkkoversio.
  4. Griffin, Michael J.: Aristotle's Categories in the Early Roman Empire, s. 91. Oxford Classical Monographs. Oxford University Press, 2015. ISBN 0191037729. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c Pleše, Zlatko: Poetics of the Gnostic Universe: Narrative And Cosmology in the Apocryphon of John, s. 261–263, alaviite 122. Volume 52 of Nag Hammadi and Manichaean Studies. Brill, 2006. ISBN 9004116745. Teoksen verkkoversio.
  6. Runia, David T. & Sterling, Gregory E. (toim.): Studia Philonica Annual XXVI, 2014, s. 85. Volume 26 of Studia Philonica Annual. Society of Biblical Literature, 2014. ISBN 162837019X. Teoksen verkkoversio.
  7. Philoponus: Against Proclus On the Eternity of the World 6-8, s. 144, viite 334. Ancient Commentators on Aristotle. Käännös Michael Share. A & C Black, 2014. ISBN 1472501233. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

Käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Plutarch: On the Generation of the Soul in the Timaeus. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume XIII. Part 1: Platonic Essays. Loeb Classical Library 427. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1976. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Plutarch: Epitome of ”On the Generation of the Soul in the Timaeus”. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume XIII. Part 1: Platonic Essays. Loeb Classical Library 427. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1976. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Hershbell, Jackson P.: Plutarch's 'De animae procreatione in Timaeo': An Analysis of Structure and Content. ANRW, 1987, nro II.36.1, s. 234–247. De Gruyter.
  • Neugebauer, O.: On two Astronomical Passages in Plutarch's De Animae Procreatione in Timaeo. The American Journal of Philology, 1942, 63. vsk, nro 4, s. 455–459. The Johns Hopkins University Press. Artikkelin verkkoversio.
  • Opsomer, Jan: Plutrachś De Animae Procreatione in Timaeo: Manipulation of Search for Consistency?. (Special Issue: Philosophy Science & Exegesis) Bulletin of the Institute of Classical Studies, January 2004, 47. vsk, nro S83PART1, s. 137–162. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa