Siegfried Borris
Siegfried Borris (4. marraskuuta 1906 Berliini – 23. elokuuta 1987 Berliini) oli saksalainen säveltäjä.[1]
Borris opiskeli aluksi taloustiedettä. Vuodesta 1927 hän sai Berliinissä sävellysopetusta Paul Hindemithiltä ja vuodesta 1929 musiikkitieteen opetusta Arnold Scheringiltä. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1933. Hän työskenteli vuosina 1929–1933 Berliinin musiikkiyliopistossa dosenttina, sitten vuosina 1945–1971 professorina ja koulumusiikkilaitoksen johtajana.[1] Juutalaistaustaan perustunut vaino katkaisi uran tilapäisesti.[2] Vuonna 1967 Borris pääsi Julius Stern -instituutin johtoon.[1]
Borris toimi vuosina 1971–1976 Saksan musiikkineuvoston puheenjohtajana. Hänestä tuli myös Darmstadtin Uuden musiikin ja musiikkikoulutuksen instituutin ensimmäinen puhemies. Borrisin tuotantoon kuuluu esimerkiksi sinfonioita, konserttoja, teoksia erilaisille kamarikokoonpanoille, vokaalisävellyksiä ja näyttämömusiikkia (kuten oopperaa). Hän julkaisi myös monia musiikkiaiheisia kirjoja. Hänen teoksilleen ominaisia ovat selkeä muoto ja laajennettu tonaalisuus.[1] Hän hyödynsi kansanmusiikkivaikutteita.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Metzler Musiklexikon: Band 1: A-E, s. 322 Harald Hassler
- ↑ a b Siegfried Borris Bach Cantatas