Shilohin taistelu

Yhdysvaltain sisällissodan taistelu

Shilohin taistelu, tunnetaan myös nimellä Pittsburg Landingin taistelu, oli suuri taistelu Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Se käytiin 6. ja 7. huhtikuuta 1862 läntisellä sotanäyttämöllä eteläisessä Tennesseessä. Konfederaation joukot käynnistivät Albert Sidney Johnstonin ja P.G.T. Beauregardin komennossa yllätyshyökkäyksen kenraalimajuri Ulysses S. Grantin Unionin armeijaa vastaan ja saavuttivat melkein voiton.

Shilohin taistelu
Osa Yhdysvaltojen sisällissotaa
Päivämäärä:

6.–7. huhtikuuta 1862

Paikka:

Hardin County, Tennessee, Yhdysvallat

Lopputulos:

Unionin voitto

Osapuolet

 Pohjoisvaltiot

 Etelävaltiot

Komentajat

Ulysses S. Grant
Don Carlos Buell

P.G.T. Beauregard
Albert Sidney Johnston

Vahvuudet

Tennesseen armeija 48 894, Ohion armeija 17 918

Mississippin armeija 44 699

Tappiot

1 754 kaatunutta, 8 408 haavoittunutta, 2 885 vankia ja kadonnutta, yht. 13 047

1 728 kaatunutta, 8 012 haavoittunutta, 959 kadonnutta tai vankia, yht. 10 699

Yhdysvaltain sisällissodan taistelut

1. Bull RunHampton RoadsShilohseitsemän päivää2. Bull RunAntietamPerryvilleFredericksburgMurfreesboroChancellorsvilleGettysburgVicksburgChickamaugaChattanoogaWildernessSpotsylvaniaPetersburgNashvilleAppomattox

Taistelu muokkaa

Taistelun ensimmäisenä päivänä etelävaltiolaiset iskivät tarkoituksenaan ajaa unionin puolustusjoukot pois Tennesseejoelta ja Owl Creekin soille länteen toivoen lyövänsä Grantin Tennesseen armeijan (ei pidä sekoittaa saman nimiseen etelävaltioiden ”Army of Tennesseehen”) ennen kuin se yhdistyisi kenraalimajuri Don Carlos Buellin Ohion armeijaan. Konfederaation taistelulinjat sekoittuivat katkeran taistelun aikana, ja Grantin miehet sen sijaan pakenivat takaisin koilliseen Pittsburg Landingiin. Asema hieman upottavalla tiellä lempinimeltään ”Hornet's Nest”, jota puolustivat prikaatinkenraalien Benjamin M. Prentissin ja W. H. L. Wallacen divisioonat, tarjosi kriittistä aikaa lopuille unionin linjoille tasaantua monien tykistöpatterien suojissa. Kovimmat tappionsa etelä kärsi ensimmäisenä päivänä, kaikkiaan yli 8 500 miestä menetettiin kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Shilohin taistelu oli myös ensimmäinen, jossa etelävaltioiden armeija käytti hyvin kuuluisaksi tullutta kapinalippuaan. Etelävaltioiden armeijan komentaja, kenraali Johnston kaatui ensimmäisenä päivänä ja hänen ykkösmiehensä Beauregard päätti hyökätä unionin viimeistä asemaa vastaan seuraavana yönä. Unionin puolelta korkea-arvoisin kaatunut oli kenraalimajuri Wallace.

Vahvistukset kenraalimajuri Buellilta saapuivat illan aikana, ja käänsivät taistelun suunnan seuraavana aamuna, kun hän ja Grant laukaisivat vastahyökkäyksen koko linjaa vastaan. Etelävaltiolaiset pakotettiin vetäytymään Yhdysvaltain historian siihen asti verisimmässä taistelussa, päättäen heidän toiveensa unionin invaasion estämisestä Pohjois-Mississippissä.