Sheamus

Stephen Farrelly (s. 28. tammikuuta 1978) on irlantilainen showpainija ja näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten hänen kehänimillään Sheamus O'Shaunessy ja Sheamus. Hänellä on tällä hetkellä sopimus WWE:n kanssa, jossa hän ottelee SmackDown-brändissä myös samalla nimellä. Sheamus voitti WWE Championshipin 13. joulukuuta John Cenalta WWE TLC: Tables, Ladders & Chairs PPV:ssä, ja toisen kerran 20. kesäkuuta 2010 WWE Fatal 4 Way PPV:ssä. Sheamus voitti 29. marraskuuta RAW'ssa, King of the Ringin voittaen finaalissa John Morrisonin.

Sheamus
Henkilötiedot
Syntynyt	28. tammikuuta 1978 Cabra, Dublin
Kansalaisuus	Irlanti
Showpainija
Aktiivisena	2002–
Pituus	193 cm
Paino	121 kg
Kouluttajat	Larry Sharpe, Jim Molineaux, Irish Whip Wrestling, Mark Starr
Aiheesta muualla
www.sosofficial.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ennen WWE:hen liittymistä Farrelly on voittanut kaksi kertaa International Heavyweight mestaruuden hänen ollessa Irish Whip Wrestlingissä. Florida Championship Wrestlingin aikana hän voitti FCW Florida Heavyweight mestaruuden kerran.

Florida Championship Wrestling (2007-2009)

Sheamus debytoi Florida Championship Wrestlingiin (FCW) 2. lokakuuta, 2007 voittaen Bryan Kellyn. Koko FCW:n aikana Sheamuksella ei ollut osaa yhteenkään pitkään feudiin. Hän tiimasi Jake Hagerin kanssa. He muun muassa yritti voittaa Florida Tag Team turnausta, mutta he hävisivät jo toisessa erässä. Syyskuussa 2008 O'Shaunessy aloitti single uran. Hän taisteli tiensä FCW:n huipulle. Sheamus voitti hänen entisen tag partnerin Hagerin 18. syyskuuta Florida Heavyweight mestaruudesta. 23. lokakuuta hän puolusti mestaruuttaan Hageria vastaan onnistuneesti. 11. joulukuuta hän hävisi nelin ottelussa Florida Heavyweight mestaruuden Eric Escobarille. O'Shaunessy jatkoi vuotta 2009 jahtaamalla kultaa. Sheamus ja Ryback saivat kaksi Florida Tag Team mestaruus mahdollistuutta tammikuussa ja helmikuussa, mutta epäonnistuivat molemmilla kerroilla. Tämän jälkeen O'Shaunessy sai muutaman tilaisuuden voittaa jälleen Florida Heavyweight mestaruus. Vuodelta 1999-2003 136-139 kg

ECW ja RAW (2009-2011)

Sheamus puolustaa mestaruuttaan Royal Rumblessa Randy Ortonia vastaan

Sheamus debytoi ECW:ssa 30. kesäkuuta heelinä nimellä Sheamus. Hänellä oli feudi Goldustin kanssa, joka päättyi 1. syyskuuta, kun heillä oli main eventissä Ei Diskausta matsi, jonka Sheamus voitti. Tämän jälkeen hän aloitti feudin Shelton Benjamin kanssa, mutta feudi päättyi siihen kun Sheamus siirtyi RAW'hon.

Parin viikon RAW'ssa vietetyn ajan jälkeen Sheamus lopetti Jamie Noblen uran. Sheamusin ensimmäinen pay-per-view oli Survivor Series, missä hän oli yksi The Mizin tiimin selviytyjistä. Seuraavan päivän RAW:ssa, Sheamus voitti 9 miehen battle royal matsin ja pääsi ottelemaan John Cenaa vastaan Tables otteluun WWE -mestaruudesta TLC -tapahtumassa ja Sheamus voitti John Cenan WWE Mestaruuden. Hän on ensimmäinen irlantilainen WWE mestari. Seuraavassa RAW'ssa, Sheamus palkittiin vuoden 2009 "Breakout Superstariksi" Slammy Awradilla. 28. joulukuuta RAW'ssa, Sheamus otteli Cenaa vastaan WWE -mestaruudesta, mutta Cena voitti diskauksella, joten Sheamus säilytti mestaruuden. Sheamus otteli Randy Ortonia vastaan WWE -mestaruudesta Royal Rumblessa. Sheamus voitti Randy Ortonin diskauksella, kun Cody Rhodes löi Sheamusia ja tuomari näki sen. WWE Elimination Chamberissa, Sheamus menetti mestaruutensa John Cenalle, joka hävisi sen mestaruuden samana iltana Batistalle.

3. maaliskuuta RAW'ssa, Sheamus hyökkäsi Triple H:n kimppuun tag team matsin jälkeen. Seuraavassa RAW'ssa, Sheamus ja Triple H sopivat heidän välisen matsin WrestleMania XXVI:n, jonka Triple H voitti. Sheamus ja Triple H kohtasivat Extreme Rules (2010):ssä Street Fight matsissa, jonka Sheamus voitti, koska oli lyönyt aikaisemmin Triple H:ta metalliputkella. Ottelussa Triple H loukkaantui vakavasti ja on ollut monia kuukausia poissa painikuvioista. Sheamus voitti toisen kerran WWE -mestaruuden 20. kesäkuuta, selättämällä John Cenan WWE Fatal 4 Way -tapahtumassa Fatal 4-Way matsissa (matsiin osallistui myös Edge ja Randy Orton) The Nexusin hyökättyä muiden osanottajien kimppuun. Cena sai kuitenkin uusinta matsin WWE Money in the Bank -tapahtumaan Steel Cage matsissa, jonka Sheamus voitti Nexusin sekaannuttua matsiin uudelleen. SummerSlamissa, Sheamus säilytti mestaruuden Ortonia vastaan, kun hän tahallisesti diskasi itsensä. Night of Championsissa, Sheamus puolusti mestaruuttaan Ortonia, Cenaa, Chris Jerichoa, Edgea ja Nexusin johtajaa, Wade Barrettia vastaan 6-Pac Elimination Challenge matsissa. Sheamus epäonnistui puolustamaan mestaruuttaan tapahtumassa ja hävisi tittelin Ortonille. Sheamus käytti uusintaottelu mahdollisuuden Hell in a Cell -tapahtumassa Hell in a Cell matsissa Ortonia vastaan WWE -mestaruudesta, muttei onnistunut voittamaan mestaruutta. Bragging Rightsissa, Sheamus oli osa RAW joukkuetta, mutta eliminoitui ottelusta, kun hän ja Big Show tulivat ulos-lasketuiksi. Survivor Seriesissä, Sheamus kohtasi John Morrisonin, joka oli jo useita viikkoja härnännyt Sheamusia. Ottelun voitti Morrison. Seuraavan illan RAW'ssa, Sheamus voitti R-Truthin ja pääsi ottelemaan King of the Ring -turnauksessa. Seuraavan viikon RAW'ssa, Sheamus voitti ensimmäisessä erässä Kofi Kingstonin ja eteni suoraan finaaliin, koska Drew McIntyren ja Ezekiel Jacksonin välinen matsi päättyi tupla ulos-laskuun. Finaalissa Sheamus kohtasi John Morrisonin. Sheamus voitti Morrisonin ja hänet julistettiin uudeksi King of the Ringiksi. Joulukuussa WWE TLC 2010 tapahtumassa Sheamus kohtasi John Morrisonin tikapuu matsissa jossa voittaja kohtaisi WWE Championin, matsin kuitenkin voitti John Morrison. Vuonna 2011 hän osallistui vuoden 2011 Royal Rumble matsiin jonka lopulta voitti Alberto Del Rio. WWE Elimination Chamber tapahtumassa hän pääsi RAW Elimination Chamber matsiin, jossa voittaja kohtaisi WWE Mestarin, matsissa oli mukana R-Truth, John Morrison, CM Punk, Randy Orton, John Cena. Matsin kuitenkin voitti John Cena. 10.Päivä Helmikuuta paluun teki Triple H joka teki Pedigreen Sheamukselle pöydästä läpi, ja tämän jälkeen Sheamus hävisi Evan Bournelle. 7.Päivä Maaliskuuta Sheamus hävisi myös Daniel Bryanille, matsin jälkeen Sheamus haastoi Bryanin hänen WWE United States Mestaruudesta laittamalla uransa likoon. Matsin voitti Sheamus tulemalla WWE United States Mestariksi. Heillä jatkoi feudi monien matsien kanssa, mutta todellisen revanssin Bryan käytti WWE WrestleMania 27 tapahtumaan joka kuitenkin kääntyi Battle Royal matsiksi, tämän takia Bryan käytti mahdollisuuden seuraavaan RAW jaksoon jossa hän hävisi. Huhtikuussa Sheamus draftattiin SmackDowniin ja seuraavassa WWE PPV tapahtumassa nimeltään WWE Extreme Rules hän laitettiin Kofi Kingstonia vastaan pöytä matsiin jossa hän hävisi WWE United States Mestaruuden.

SmackDown ja Face Turn (2011-Nykyaika)

Hänen alkoi SmackDown-uransa aikana jahdata WWE Raskaansarjan maailmanmestaruutta Randy Ortonilta, mutta epäonnistui joka kerta. Myöhemmin hän sai vielä yhden tilaisuuden, jossa Randy teki Punt-liikkeen päähän jättämällä Sheamuksen ulos kuukaudeksi. Sheamus palasi käymällä Randyn ja Christianin kimppuun. Myöhemmin Sheamus kääntyi Faceksi ensimmäistä kertaa WWE-uransa aikana kohtaamalla kehässä Mark Henryn, joka halusi kunnon matsin. Heille asetetiin matsi WWE SummerSlam -tapahtumaan. Matsin kuitenkin voitti Mark Henry uloslaskulla. Heidän feudi jatkui vielä tämän jälkeen; Sheamus kohtasi hänet vielä normaalissa SmackDown-jaksossa, jossa Sheamus voitti uloslaskulla. Seuraavan viikon RAW-jaksossa hän ja John Cena kohtasivat Christianin ja Mark Henryn joukkuematsissa, jonka Cena ja Sheamus myös voittivat. Tiistain SuperSmackDown-jaksossa hän kohtasi The Great Khalin, mutta se päättyi diskaukseen, kun Jinder Mahal sekaantui matsiin, mutta Sheamus pystyi taistelemaan heitä vastaan. Seuraavalla kerralla uudella nimellä kulkevassa RAW SuperShow jaksossa Sheamus, John Cena, John Morrison, ja Alex Riley kohtasivat Christianin, Wade Barrettin, Dolph Zigglerin, ja Jack Swaggerin, 8-Miehen Eliminaatio Joukkuematsissa. Matsin loppupuolilla Christian läpsäisi Sheamusta, tämän jälkeen Sheamus alkoi jahtamaan Christiania ympäri areenaa johtaen heidät molemmat uloslaskuun, aloittaen heille feudin.

Elokuvaura

Sheamus näytteli 2016 valmistuneessa Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows -elokuvassa Rocksteadya, joka on tässä versiossa suomalais-amerikkalainen.

Muita tietoja

• Pituus: 193 cm
• Paino: 123 kg

• Lopetusliikkeet
  • Brogue Kick
  • High Cross
  • Irish Curse

• Lempinimet
  • "S.O.S"
  • "The Irish Curse"
  • "The Celtic Warrior"
  • "The Great White"

• Sisääntulomusiikki
  • "The Irish Curse"
  • "Written in my Face"

Mestaruudet ja saavutukset

Sheamus WWE mestarina

• Florida Championship Wrestling
  • FCW Florida Heavyweight mestaruus (yhdesti)

• Irish Whip Wrestling
  • IwW International Heavyweight mestaruus (kahdesti)

• Pro Wrestling Illustrated
  • PWI sijoitti hänet 226. parhaaksi painijaksi vuonna 2008

• World Wrestling Entertainment
  • 1x WWE World Heavyweight Championship
  • 2x WWE United States Championship
  • 2x WWE Championship
  • King of the Ring (2010)
  • Parhaan tulokkaan Slammy Award (2009)
• Money in the bank 2015

WWE:n mestarit

1960-luku: Buddy Rogers (1963) Bruno Sammartino (1963–1971)

1970-luku: Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971) Stan Stasiak (1973) Bruno Sammartino (1973) Billy Graham (1977) Bob Backlund (1978–1979)

1980-luku: Iron Sheik (1983–1984) Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988) Randy Savage (1988–1989) Hulk Hogan (1989–1990)

1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991) Sgt. Slaughter (1991) Hulk Hogan (1991) The Undertaker (1991) Hulk Hogan (1991) Ric Flair (1992) Randy Savage (1992) Ric Flair (1992) Bret Hart (1992–1993) Yokozuna (1993) Hulk Hogan (1993) Yokozuna (1993–1994) Bret Hart (1994) Bob Backlund (1994) Diesel (1994–1995) Bret Hart (1995–1996) Shawn Michaels (1996) Sycho Sid (1996–1997) Shawn Michaels (1997) Bret Hart (1997) Sycho Sid (1997) The Undertaker (1997) Bret Hart (1997) Shawn Michaels (1997–1998) Stone Cold Steve Austin (1998) Kane (1998) Stone Cold Steve Austin (1998) The Rock (1998) Mankind (1998–1999) The Rock (1999) Mankind (1999) The Rock (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) The Undertaker (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) Mankind (1999) Triple H (1999) Vince McMahon (1999) Triple H (1999) Big Show (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Triple H (2000) The Rock (2000) Triple H (2000) The Rock (2000) Kurt Angle (2000–2001) The Rock (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Kurt Angle (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Chris Jericho (2001–2002) Triple H (2002) Hollywood Hulk Hogan (2002) The Undertaker (2002) The Rock (2002) Brock Lesnar (2002) Big Show (2002) Kurt Angle (2002–2003) Brock Lesnar (2003) Kurt Angle (2003) Brock Lesnar (2003–2004) Eddie Guerrero (2004) John Layfield (2004–2005) John Cena (2005–2006) Edge (2006) John Cena (2006) Rob Van Dam (2006) Edge (2006) John Cena (2006–2007) Randy Orton (2007) Triple H (2007) Randy Orton (2007–2008) Triple H (2008) Edge (2008) Jeff Hardy (2008–2009) Edge (2009) Triple H (2009) Randy Orton (2009) Batista (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Sheamus (2009–2010)

2010-luku: John Cena (2010) Batista (2010) John Cena (2010) Sheamus (2010) Randy Orton (2010) The Miz (2010–2011) John Cena (2011) CM Punk (2011) Rey Mysterio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) CM Punk (2011–2013) The Rock (2013) John Cena (2013) Daniel Bryan (2013) Randy Orton (2013–2014) Daniel Bryan (2014) John Cena (2014) Brock Lesnar (2014–2015) Seth Rollins (2015) Roman Reigns (2015) Sheamus (2015) Roman Reigns (2015–2016) Triple H (2016) Roman Reigns (2016) Seth Rollins (2016) Dean Ambrose (2016) AJ Styles (2016–2017) John Cena (2017) Bray Wyatt (2017) Randy Orton (2017) Jinder Mahal (2017) AJ Styles (2017–2018) Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019) Brock Lesnar (2019–2020)

2020-luku: Drew McIntyre (2020) Randy Orton (2020) Drew McIntyre (2020–2021) The Miz (2021) Bobby Lashley (2021) Big E (2021-2022) Brock Lesnar (2022) Bobby Lashley (2022) Brock Lesnar (2022) Roman Reigns (2022-)