Sharbat Gula

Sharbat Gula (pašt. ‏شربت ګله‎, s. noin 1972) on afgaaninainen, joka kuuluu etnisesti paštuihin (pataanit). Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin hän joutui lähtemään kotoaan pakolaisleirille Pakistanin Peshawariin, missä valokuvaaja Steve McCurry kuvasi hänet. Kuva teki noin 12-vuotiaasta tytöstä tunnetun, kun se julkaistiin National Geographic -lehden kannessa heinäkuussa 1985. Gula tunnettiin kaikkialla maailmassa vain ”Afgaanityttönä”, kunnes hänet alkuvuodesta 2002 tunnistettiin virallisesti.

Steve McCurryn kuva Afgaanityttö.

Kuvan aihe

Sharbat Gula jäi orvoksi Neuvostoliiton pommitettua Afganistania 1980-luvun alussa. Hänen vanhempansa kuolivat ja hän lähti sisarustensa ja isoäitinsä kanssa Nasir Baghin pakolaisleirille Pakistaniin 1984.

Valokuva vuodelta 1984

National Geographicin valokuvaaja Steve McCurry otti Gulasta valokuvan Nasir Baghissa Kodachrome-väridiafilmille Nikonin FM2-kameralla ja Nikkorin 105 mm:n F2.5-objektiivilla. Gula oli pakolaisleirin epävirallisen koulun oppilas. Kun McCurry oli harvoin saanut mahdollisuutta kuvata afgaaninaisia, hän tarttui heti tilaisuuteen.

Vaikka Gulan nimi ei ollut tiedossa, hänen kuvansa ilmestyi nimellä ”Afghan Girl” (”Afgaanityttö”) National Geographicin kannessa. Häntä esittävästä kuvasta, jossa hänellä on punainen huivi kietaistuna päähän ja hän tuijottaa vihreillä silmillään suoraan kameraan, tuli sekä Afganistanin konfliktin että yleisesti pakolaisten tilanteen symboli kaikkialla maailmassa. Kuva on nimetty lehden merkittävimmäksi kuvaksi.

Afgaanitytön etsintä

Afgaanitytön henkilöllisyys pysyi tuntemattomana yli 17 vuotta, sillä maa oli suljettu läntisiltä tiedotusvälineiltä Taleban-hallinnon kaatumiseen saakka vuoteen 2001. McCurry yritti useaan otteeseen 1990-luvulla turhaan etsiä häntä.

Tammikuussa 2002 National Geographicin ryhmä matkusti Afganistaniin etsimään kuvan kohteena ollutta henkilöä. Kun McCurry kuuli, että Nasir Baghin leiri suljettaisiin pian, hän kyseli siellä vielä olevilta, joista yksi tunsi Gulan veljen ja lähetti sanan Gulan kotikaupunkiin. Samaan aikaan useat naiset ilmoittautuivat kuvan henkilöksi, ja muutamat nuoret miehet väittivät Gulaa vaimokseen.

Ryhmä löysi vihdoin Gulan, joka oli silloin kolmissakymmenissä, Afganistanin syrjäseuduilta, jonne hän oli palannut leiriltä vuonna 1992. Hänen henkilöllisyytensä vahvistettiin biometrisin menetelmin tunnistamalla silmäterän kuvio. Hän muisti hyvin elävästi kuvaustilanteen, sillä hänet oli kuvattu vain kaksi kertaa elämänsä aikana, vuonna 1984 ja kun hän tapasi McCurryn uudestaan. Hän ei ollut nähnyt kuvaa ennen tammikuuta 2003.

Kuvia hänestä nykyaikana julkaistiin National Geographicissa huhtikuun 2002 kansijutussa, ja hänestä on tehty televisiodokumentti Search for the Afghan Girl, joka esitettiin maaliskuussa 2002. Kun hänet oli tunnistettu, National Geographic perusti Afgaanityttöjen rahaston, joka on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tavoitteena on afgaanityttöjen ja nuorten naisten koulutuksen edistäminen. Vuonna 2008 rahaston tehtävää laajennettiin käsittämään myös pojat, ja sen nimeksi tuli Afgaanilasten rahasto.

Myöhempiä vaiheita

Gula avioitui 1980-luvun lopussa Rahmat Gulin kanssa ja palasi kotimaahansa vuonna 1992. Gula sai kolme tytärtä, Robinan, Zahidan ja Alian. Neljäs kuoli pikkulapsena. Gula on toivonut, että hänen tyttärensä saisivat käydä koulua, mihin hänellä itsellään ei ollut mahdollisuuksia.

Myöhemmin Gula palasi pakolaisena Pakistaniin, josta hänet karkotettiin 7. marraskuuta 2016. Afganistanin silloinen presidentti Ashraf Ghani toivotti Gulan tervetulleeksi takaisin kotimaahansa ja lupasi hänelle asunnon. Vuonna 2021 Taliban kaappasi vallan Afganistanissa, jolloin Gula sai turvapaikan Italiasta.

Aiheesta muualla

• Debra Denker, "Along Afghanistan's War-torn Frontier" osa artikkelista kesäkuulta 1985 (englanniksi)
• Sharbat Gula Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Kansijuttu (englanniksi)
• Afgaanityttö ennen ja jälkeen (1984 ja 2002) - National Geographic (englanniksi)