Serif
Serif eli pääteviiva on kirjasimen rungon päätteessä oleva pieni osa. Kirjasimia, joissa on serifejä sanotaan päätteellisiksi. Päätteettömiä kirjaimia ovat sans-serifit eli groteskit.[1]
Roomalaissyntyisiä muokkaa
Serifit syntyivät Antiikin Roomassa, jossa kaiverrettava kirjoitus maalattiin ensin kiveen. Tällöin maalattujen siveltimenvetojen päätteet tulivat helposti leveiksi, ja kirjainten kaivertajat kaiversivat uskollisesti myös kirjainten päissä olevat levennykset.[2]
Sana serif tulee joidenkin tulkintojen mukaan hollanninkielen sanasta schreef, joka tarkoittaa "kirjoitti". Toisten lähteiden mukaan sanserif, josta sana sans-serif tulee, on vanhempi sana kuin serif.[2]
Serifejä on useita erilaisia. Esimerkiksi Times-kirjasintyypissä serif on orgaaninen ja se liittyy kirjasimen runkoon kaarevana. Toinen serifin perustyyppi on esimerkiksi Courier-kirjasimissa. Se on kulmikkaampi ja jäykempi. Näistä perusmuodoista on useita eri versioita.
Myös antiikva tarkoittaa päätteellistä kirjasintyyppiä. Se kehitettiin renessanssin jälkeen yhdistelemällä roomalaista meisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta.
Itämaiset vastineet muokkaa
Serifillä on vastineensa itämaisessa kalligrafiassa ja typografiassa. Japanin kielessä niistä käytetään sanaa uroko eli kirjaimellisesti "suomu". Kiinan kielessä taas käytetään termiä "jalalliset muodot".[2]
Lähteet muokkaa
Serifejä muokkaa
-
Roomalaisia Capitalis Rustica -kirjasimia. -
Esimerkkejä serif-kirjasimista. -
Erilaisia serifejä. -
Japanin katakana ウ serifillisenä. -
-
Heprealainen kirjain tav, vasemmalla serifinä, oikealla sans serifinä.
