Sekvenssi (liturgia)
Sekvenssi (lat. sequentia, [jotain] seuraava) on latinankielinen runo, joka on kirjoitettu ei-klassisessa runomitassa ja usein kristillisestä aiheesta. Se oli alkuaan messun hallelujan laajennus, sitten runomittainen virren tapainen laulu.[1]
Sekvenssit olivat erityisen suosittuja 900–1200-luvuilla, jolloin niitä esitettiin messun halleluja-osan jälkeen. Sekvenssi kehittyi halleluja-laulun loppuun lisätystä juhlallisesta pitkästä melismasta, johon alettiin lisätä 800-luvulla latinankielisiä ja 900-luvulla kansankielisiä uusia sanoja. Näin syntyneen sekvenssirunouden ensimmäinen kukoistuskausi oli 900–1000 luvuilla ja toinen 1100–1200-luvuilla, joiden tärkein sekvenssirunoilija oli Adam Victorilainen. Hymnit ja sekvenssit eroavat toisistaan sävelmien luonteen perusteella. Hymneissä lauletaan samalla sävelmällä jokainen säkeistö, sekvenssissä enintään kaksi peräkkäistä säkeistöä. [2]
Keskiajan lopulla kehittyi tapa, että pitkän latinankielisen sekvenssin välissä seurakunta lauloi "kansankielisen värssyn", säkeistön. Näistä säkeistöistä on myöhemmin muodostunut virsiä.[2]
Vastauskonpuhdistuksen aikana Trenton kirkolliskokouksessa (1545-1563) pyrittiin katolisen kirkon jumalanpalveluskäytäntöä yhtenäistämään, ja suurin osa sequentia-runoista jätettiin pois. Trenton kirkolliskokous hyväksyi tridentiinisen messun osina käytettäväksi vain neljä sekvenssiä:
- Victimae Paschali Laudes pääsiäisenä (tekijä Wipo Burgundilainen)
- Veni Sancte Spiritus helluntaina
- Lauda Sion Salvatorem Pyhän ruumiin juhlapäivänä, Corpus Christi, (tekijä Tuomas Akvinolainen) sekä
- Dies irae Requiemissa, sielunmessussa (tekijä Tuomas Celanolainen)
Vuonna 1727 käyttöön hyväksyttiin vielä viides sekvenssi, Stabat Mater, jota voidaan käyttää Jeesuksen äidin tuskien muistopäivänä, 15. syyskuuta.[3] Stabat Materin tekijä on Jacopone da Todi.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Seppo A. Teinonen: Teologian sanakirja, s. 243. Kirjaneliö, 1975. ISBN 951-600-333-8.
- ↑ a b Reijo Pajamo: Hymnologian peruskurssi, s. 17. Kirkkomusiikin osaston julkaisuja 2. Sibelius-Akatemia, 1991. ISBN 952-9658-01-X.
- ↑ Jeesuksen äidin tuskien muistopäivä - Stabat Mater fides.katolinen.fi. Viitattu 18.4.2022.