Selkärankareuma

Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on lähes yhtä yleinen kuin nivelreuma. Se etenee yleensä vähitellen selvästi tunnistettavaksi selkärankareumaksi – usein diagnoosiin päästään vasta vuosien oireilun jälkeen. 20–30 vuotta on tavallisin sairastumisikä, ja sairaus on miehillä 2–3 kertaa tavallisempi kuin naisilla.^lähde? Niveltulehdusta esiintyy erityisesti selkärangan mutta myös etenkin alaraajojen nivelissä. Aluksi esiintyy selän jäykkyyttä aamuisin, joka helpottuu liikkumisen myötä. Sairaus etenee hitaasti, ja ajan mittaan selkä saattaa jäykistyä.

Röntgenkuva selkärankareumaatikon selkärangasta.

Vakava selkärankareuma 500-luvulta peräisin olevassa luurangossa.

Suomessa röntgenmuutosten perusteella esiintyvyys aikuisväestössä on 1 prosentti. Selkärankareuma alkaa nuorella iällä ja voi johtaa työ- ja toimintakyvyn huomattavaan heikkenemiseen, ja näin sairaudella on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia.

Tautia voidaan alkuvaiheessa epäillä oireiden perusteella, mutta se voidaan varmistaa ristiluun ja lantion luiden liitoskohtaan myöhemmin ilmaantuvien tyypillisten muutosten perusteella. Noin neljännes potilaista sairastaa joskus silmän värikalvontulehduksen.

Selkärankareuman diagnostinen viive eli se aika, joka kuluu oireiden alkamisesta diagnoosin varmistumiseen, on ollut jopa 5–11 vuotta. Nopeasti rauhoittuva tauti vaurioittaa niveliä vähemmän kuin pitkään aktiivisena jatkuva sairaus. Varhaisella diagnoosilla pyritään potilaan mahdollisimman täsmälliseen taudin hoitoon ja näin parantamaan potilaan ennustetta.

Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 prosenttia kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu. On mahdollista, että selkärankareuman varsinainen käynnistävä tekijä on bakteeri-infektio. Erityisesti eräät virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston infektiot altistavat reaktiiviselle artriitille, joka melko usein edeltää selkärankareumaa.

Myös hampaiden ja ienten tulehdukset voivat aiheuttaa selkärankareumaa.

Oireet

Reumaattisen selkäkivun oireisiin kuuluu aamuyöherääminen säryn vuoksi. Särky ei myöskään rauhoitu levolla, vaan päin vastoin liikunnan avulla. Oireilu alkaa vähitellen ja alle 40-vuotiaana.

Hoito

Selkärankareuman hoidon kulmakiviä ovat kivun lievityksestä, selkärangan liikkuvuudesta ja ryhdin säilyttämisestä huolehtiminen. Selkärankareuman lääkehoito oli pitkään lähes kokonaan tulehduskipulääkkeiden varassa. Nivelreuman hoidossa käytetyillä antireumaattisilla lääkkeillä on selkärankareumassa melko heikko teho. Sulfasalatsiinista on näyttöä taudin lievittämisessä etenkin raajanivelten tulehdusten osalta. Metotreksaatin tehosta näyttö on niukka. Koska hoitovaihtoehdot ovat selkärankareumassa olleet rajoitetut, biologiset reumalääkkeet ovat tuoneet merkittävän lisän selkärankareuman hoidossa sen vaikeammissa muodoissa.

Lääkehoidolla ja muulla hoidolla pyritään kipujen lievittämiseen, selän jäykistymisen estämiseen ja taudin etenemisen hidastamiseen. Biologisia reumalääkkeitä on alettu käyttää vaikean aktiivisen selkärankareuman hoidossa.

Tunnettuja julkisuuden henkilöitä, joilla on tai oli selkärankareuma

• Joel Lehtonen, suomalainen kirjailija
• Mick Mars, Mötley Crüe -yhtyeen kitaristi.
• Vladimir Kramnik, shakin suurmestari.
• Jens Stoltenberg, Naton pääsihteeri ja Norjan entinen pääministeri.
• Karel Čapek, tšekkiläinen kirjailija.
• Tatiana Golovin, ranskalainen tennispelaaja
• Nikolai Ostrovski, neuvostoliittolainen realismikirjailija.
• Ed Sullivan, yhdysvaltalainen keskusteluohjelmien juontaja, käsikirjoittaja.
• Jay Chou, taiwanilainen laulaja, näyttelijä sekä elokuva- ja musiikkituottaja.
• Lee Hurst, englantilainen stand up -koomikko.
• Dan Reynolds, Imagine Dragons -yhtyeen laulaja.

Aiheesta muualla

• Pertti Mustajoki: Terveyskirjasto.fi 22.1.2019
• Reumaliiton reuma-aapinen: Selkärankareuma