Seela Sella
Seela Maini Marjatta Sella (o.s. Virtanen, s. 30. joulukuuta 1936 Tampere) on suomalainen näyttelijä.[1]
| Seela Sella | |
|---|---|
 Seela Sella Helsingin taiteiden yössä 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Seela Maini Marjatta Sella |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1936 Tampere |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Elis Sella |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1959– |
| Merkittävät roolit |
Kalteva torni Sibelius |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura muokkaa
Sella valmistui Suomen teatterikoulusta vuonna 1959.[2] Hän on esiintynyt yli 60 vuotta kestäneen uransa aikana muun muassa Turun ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa, Intimiteatterissa,[3] Suomen Kansallisteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Komediateatterissa ja Teatteri Jurkassa. Hän on pitänyt myös monologeja sekä laulu- ja lausuntailtoja aluksi yhdessä miehensä kanssa. Sella on nähty myös lukuisissa suomalaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Lisäksi hän on lukenut useita äänikirjoja, kuten Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut.
Sellan revyytä Seela Sella seisaallaan esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa, Espoon Kaupunginteatterissa ja Turun Linnateatterissa. Vuonna 1978 valmistuneessa Pirkko Saision käsikirjoittamassa televisionäytelmässä Elämänmeno Sella näyttelee päähenkilön Eilan ystävätärtä Lempiä. Hella Wuolijoen alkuperäistekstiin perustuvassa televisionäytelmässä Entäs nyt, Niskavuori? (1987) hänellä on Martta Wareliuksen osa.
Sella oli Aino Sibeliuksen roolissa Timo Koivusalon ohjaamassa elokuvassa Sibelius 2003. Vuonna 2006 hän näytteli Koivusalon elokuvassa Kalteva torni. Seela Sella on näytellyt Sylvi Kekkosta Paavo Haavikon televisiolle kirjoittamassa monologinäytelmässä Sylvin kamari[4]. Sella on ääninäytellyt monissa Disneyn animaatioissa. Vuosina 2012–2014 hän näytteli tehtaan omistaja Irene Lehtosta Pirkko Saision draamasarjassa Tehdas. Sella näytteli 2014 myös sarjassa Ihan sama, jossa hänen roolinaan oli Helle Häviö. Hänet nähtiin vuonna 2017 Olgan roolissa televisioelokuvassa Linnan juhlat.
Vuonna 1993 Sellalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]
Sellalle on myönnetty Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2000 ja näyttämötaiteen valtionpalkinto vuonna 2009.[2][6] Vuonna 2007 Sella sai Jussi-patsaan sivuosastaan elokuvassa Kalteva torni.[7]
Vuonna 2022 Sella teki 60-vuotisen uransa ensimmäisen tanssiroolin, kun hän esiintyi koreografi Sanna Kekäläisen nykytanssiteoksessa.[8]
Yksityiselämä muokkaa
Seela Sella kääntyi juutalaisuuteen solmiessaan avioliiton suomenjuutalaisen Elis Sellan kanssa. Selloilla on kaksi lasta, poika Ariel ja tytär Ilana.[1]
Seela Sella liittyi vuonna 1970 Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP), johon myös hänen äitinsä Hilpi Koskinen ja miehensä Elis kuuluivat. Tuosta lähtien Sella on ollut julkisosiaalidemokraatti.[9] Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1988 vaaleissa.[10]
Valikoitu filmografia muokkaa
- Pääartikkeli: Seela Sellan filmografia
- Elämänmeno (1978)
- Yksinpuhelu (1984)
- Entäs nyt, Niskavuori? (1987)
- Pikkusisar (1999)
- Sylvin kamari (2000)
- Sibelius (2003)
- Kalteva torni (2006)
- Tehdas (2012–2014)
- Ihan sama (2014)
- Linnan juhlat (2017)
- Teräsleidit (2020)
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Teokset muokkaa
- Se palaa! Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32414-1.
Lähteet muokkaa
- Mikkola, Kaisu: Sella, Elis (1930–1992) ja Seela (1936–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.5.2013. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Otsamo, Kirsikka: Viisi kerrosta sisintä Sellaa. (Sunnuntaiasiat -liite) Aamulehti, 13.7.2008, 127. vsk, nro 189, s. 15. Kustannus Oy Aamulehti.
- ↑ a b Seela Sella sai valtionpalkinnon Yle Uutiset. 17.11.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 17.11.2009.
- ↑ Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 362. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Säilynoja, Juhana: Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa Yle Blogit. 9.2.2017. Viitattu 3.4.2017.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2020 (6.12.1993) Ritarikunnat. Viitattu 7.6.2021.
- ↑ Myönnetyt palkinnot 1991–2008 Alfred Kordelinin säätiö. Arkistoitu 4.4.2015. Viitattu 3.1.2011.
- ↑ Kaikki Jussi-palkitut Helsingin Sanomat. 4.2.2007. Arkistoitu 7.3.2007. Viitattu 17.11.2009.
- ↑ Kun Seela Sellan puoliso kuoli, hän oppi, että keho toimii aina ennen mieltä 28.10.2022. Image. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa: Näyttelijän elämäkerta ja elämänkaaripsykologia (Lisensiaatintutkimus, s. 115, poliittinen historia) Valtiotieteellinen tiedekunta. 2021. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Pääministerin kirje valtioneuvostolle, säädös 197/1988, Finlex.fi. Viitattu 18.4.2024.
Kirjallisuutta muokkaa
- Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa: Näyttelijän elämäkerta ja elämänkaaripsykologia. Lisensiaatintutkimus, Yhteiskuntahistoria / Poliittinen historia. Helsingin yliopisto, 2012. Teoksen arkistoitu verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla muokkaa
- Sella, Seela hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Taiteilijaelämää: Seela Sella Yle Elävä arkisto. 4.10.2007 (päivitetty 31.3.2017).
- Miten minusta tuli minä, Seela Sella Yle Elävä arkisto. 27.4.2009 (päivitetty 11.4.2012).