Second City Television
Second City Television (yleisemmin lyhennettynä SCTV) on kanadalainen, Global-televisiokanavalla ensiesityksensä saanut sketsikomediasarja, jota tuotettiin vuodesta 1976 vuoteen 1984 yhteensä kuusi kautta ja 135 jaksoa.[1][2][3] Se sijoittuu kuvitteellisen Melonvillen kaupungin SCTV-televisioverkon tärkeimmälle Channel 109 -televisioasemalle ja kuvaa jokaisessa jaksossa aseman ”tyypillistä” jokapäiväistä lähetyspäivää.[4]
| Second City Television | |
|---|---|
 |
|
| Tyyli | sketsikomedia |
| Kestoaika |
|
| Luoja(t) | |
| Pääosissa | ks. näyttelijät |
| Alkuperämaa |
 Kanada |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Verkko |
|
| Esitetty |
21. syyskuuta 1976 – 17. heinäkuuta 1984 |
| Tuotantokausia | 6 |
| Jaksoja | 135 (luettelo jaksoista) |
| Tuotanto | |
| Tuottaja(t) | useita |
| Vastaava(t) tuottaja(t) |
|
| Ohjaaja(t) | useita |
| Käsikirjoittaja(t) | useita |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
Sarjassa näyttelijät esittävät jokaisessa jaksossa erilaisia sketsejä useissa eri rooleissa ja imitoinneissa. Televisioalaa henkilöstöineen, eri tyylilajien televisio-ohjelmia ja televisioaseman pyörittämistä satirisoiva SCTV on parodian ja komediallisen saippuaoopperan risteytys.[1][2][5]
Yhdysvalloissa SCTV, jota esitettiin NBC-televisiokanavalla, oli ehdolla yhteensä 15 Primetime Emmyn saajaksi vuosien 1982−1983 gaaloissa. Sarja palkittiin kahdella parhaan käsikirjoituksen Primetime Emmyllä.[6] Siitä muodostui tärkeä kanava sen näyttelijöille ja koomikoille yhdysvaltalaiseen valtavirran viihdeteollisuuteen.[2]
Näyttelijät muokkaa
Vakituiset näyttelijät muokkaa
- Joe Flaherty (kaudet 1–6)
- Eugene Levy (kaudet 1–6)
- Andrea Martin (kaudet 1–6)
- John Candy (kaudet 1–2, 4–5; vieraana 6)
- Dave Thomas (kaudet 1–4; vieraana 6)
- Catherine O’Hara (kaudet 1–2, 4; vieraana 5–6)
- Harold Ramis (kaudet 1–2; vieraana 5)
- Rick Moranis (kaudet 3–4)
- Robin Duke (kausi 3)
- Tony Rosato (kausi 3)
- Martin Short (kaudet 5–6)
- John Hemphill (kaudet 5–6)
- Mary Charlotte Wilcox (kaudet 5–6)
Toistuvat henkilöhahmot muokkaa
SCTV:n näyttelijät näyttelivät useita toistuvia roolihahmoja eri sketseissä ja kausilla. Näihin toistuviin henkilöhahmoihin lukeutuvat muun muassa televisioaseman kiero argentiinalainen omistaja Guy Caballero (Joe Flaherty), kilpailuohjelman juontaja ja aseman johtaja Moe Green (Harold Ramis), joka sittemmin siepataan, ja hänet korvaa leopardikuvioisiin asuihin pukeutuva inhottava Edith Prickley (Andrea Martin), uutisankkurit Floyd Robertson ja Earl Camembert (Flaherty ja Eugene Levy), kauhuohjelman loppuunpalanut juontaja kreivi Floyd (Flaherty), keskusteluohjelman lipevä juontaja Sammy Maudlin (Flaherty), epähauska koomikko Bobby Bittman (Levy), englannin kielen opiskelija Perini Scleroso (Martin), itsekeskeinen juontaja Johnny LaRue (John Candy), laulaja Lola Heatherton (Catherine O’Hara), kriitikko Bill Needle (Dave Thomas) sekä näyttelijä Lin Ye Tang (Thomas). Lisäksi sarjan myöhemmillä kausilla uudemmiksi toistuviksi hahmoiksi tulivat hellyttävä huoltomies Ed Grimley (Martin Short), imarteleva australialainen supertähti Jackie Rogers Jr. (Short), itkuinen ja alkoholisoitunut lastenohjelman juontaja Happy Marsden (John Hemphill) sekä turha paikallisjulkkis Idella Voudry (Mary Charlotte Wilcox).[1][2][4]
Julkkis- ja musiikkivieraat muokkaa
Silloin tällöin SCTV:ssä vieraili julkisuuden henkilöitä ja artisteja. Perinne alkoi ensimmäisellä kaudella, kun sarjassa vierailleet Ralph Richardson ja John Gielgud esiintyivät sketsissä. Myöhemmillä kausilla ajatus julkkisvieraista laajeni huomattavasti, kun julkkis- ja musiikkivieraita alkoi esiintyä lähes jokaisessa jaksossa. Kun vakituisia näyttelijöitä alkoi lähteä sarjasta, moni heistä palasi julkkisvieraina myöhempiin jaksoihin. Sarjassa vieraili Richardsonin ja Gielgudin (1976) lisäksi muun muassa Roy Orbison (1981), Bill Murray (1982), Fred Willard (1982 ja 1984), Robin Williams (1982), Talking Heads (1982), Tony Bennett (1982), Carol Burnett (1983) ja Joe Walsh (1983).[7][8]
Tuotanto muokkaa
Taustaa muokkaa
Sarjan kehitys alkoi yhdysvaltalaisen, vuonna 1975 NBC-kanavalla ensiesityksensä saaneen sketsikomediasarjan Saturday Night Liven menestyksen johdosta. The Second City on Bernard ”Bernie” Sahlinsin perustama improvisatorinen komediateatteriyhtiö, jolla on Chicagossa vuonna 1959 ja Torontossa vuonna 1973 perustetut komediateatterit, joiden näyttelijöistä koottiin ja ideoista luotiin Second City Television.[1][2][9]
Kuvaukset muokkaa
SCTV:n kaksi ensimmäistä kautta kuvattiin Global-kanavan studioilla Torontossa. Kun sarja siirtyi CBC:lle, sitä alettiin kuvata ITV:n studioilla Edmontonissa, jossa kuvattiin sen kolmas kausi ja osa neljännestä kaudesta. Sarjan tuotanto siirtyi takaisin Torontoon neljännen kauden kuvausten aikana alkuvuonna 1982.[10] Torontossa sitä alettiin kuvata Magder-studioilla.[11]
Sarjan viimeiset jaksot kuvattiin huhtikuussa 1984. Vastaava tuottaja Andrew Alexander ilmoitti virallisesti sarjan lopullisesta päättymisestä saman vuoden heinäkuussa.[10]
Nimi ja kesto muokkaa
Sarjaa on esitetty eri kanavilla ja eri kausien aikana myös nimillä Second City TV, SCTV Television Network, SCTV Network 90, SCTV Network ja SCTV Channel.[1][4][12]
SCTV:n kolmen ensimmäisen kauden jaksot ovat kestoltaan 30 minuuttia. Sekä neljännen että viidennen kauden jaksojen kestoa pidennettiin 90 minuuttiin, mutta kuudennen kauden jaksojen kestoa lyhennettiin aiemmasta 45 minuuttiin.[13]
Tuotantokaudet muokkaa
| Kausi | Jaksot | Ensiesitys | Kanava | Lähde | |
|---|---|---|---|---|---|
| Avausjakso | Päätösjakso | ||||
| 1 | 26 | 21. syyskuuta 1976 | 12. joulukuuta 1977 | Global | |
| 2 | 26 | 16. syyskuuta 1978 | 10. maaliskuuta 1979 | ||
| 3 | 26 | 19. syyskuuta 1980 | 13. maaliskuuta 1981 | CBC | |
| 4 | 27 | 15. toukokuuta 1981 | 22. lokakuuta 1982 | ||
| 5 | 12 | 5. marraskuuta 1982 | 18. maaliskuuta 1983 | ||
| 6 | 18 | 22. marraskuuta 1983 | 17. heinäkuuta 1984 | Superchannel | |
Vastaanotto muokkaa
Etenkin NBC-vuosiensa 1981−1983 aikana SCTV saavutti luovan ja kriittisen huippunsa. Tällöin televisiokriitikot kehuivat sen kuuluvan television parhaimmistoon. Vaikka sarja nauttikin kriitikoiden suosiosta, se ei kuitenkaan täysin saavuttanut suurta kaupallista menestystä samalla kanavalla esitetyn Saturday Night Liven vuoksi; kahden NBC-vuoden jälkeen kävi selväksi, että SCTV ei pysty kilpailemaan pitkäkestoisuudesta SNL:n kanssa.[14]
Primetime Emmy -palkinnot muokkaa
| Vuosi | Kategoria | Ehdokas | Tulos | Lähde |
|---|---|---|---|---|
| 1982 | Paras käsikirjoitus varietee-, musiikki- tai komediaohjelmassa | John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Rick Moranis, Catherine O’Hara, Dave Thomas, Dick Blasucci, Paul Flaherty, Bob Dolman, John McAndrew, Doug Steckler, Mert Rich, Jeffrey Barron, Michael Short, Chris Cluess, Stu Kreisman ja Brian McConnachie jaksosta ”Moral Majority” (1981) | Voitto | [6][15][16] |
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Rick Moranis, Catherine O’Hara, Dave Thomas, Dick Blasucci, Paul Flaherty, Bob Dolman, John McAndrew, Doug Steckler ja Jeffrey Barron jaksosta ”I’m Taking My Own Head, Screwing It On Right, and no Guy’s Gonna Tell Me It Ain’t” (1981) | Ehdokkuus | |||
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Rick Moranis, Catherine O’Hara, Dave Thomas, Dick Blasucci, Paul Flaherty, Bob Dolman, John McAndrew, Doug Steckler, Mert Rich ja Jeffrey Barron jaksosta ”SCTV Staff Christmas Party” (1981) | Ehdokkuus | |||
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Rick Moranis, Catherine O’Hara, Dave Thomas, Dick Blasucci, Paul Flaherty, Bob Dolman, John McAndrew, Doug Steckler, Michael Short, Tom Couch, Eddie Gorodetsky ja Don Novello jaksosta ”The Great White North Palace” (1982) | Ehdokkuus | |||
| Paras varietee-, musiikki- tai komediasarja | Andrew Alexander, Doug Holtby, Len Stuart, Jack E. Rhodes, Patrick Whitley, Barry Sand, Don Novello ja Nic Wry | Ehdokkuus | ||
| Paras naissivuosa komediasarjassa | Andrea Martin | Ehdokkuus | ||
| Paras yksilöllinen saavutus – luova erikoissaavutus | Alex Tkach, Michael C. Gross ja Wayne Schneider jaksosta ”CCCP 1” (1981) | Ehdokkuus | ||
| 1983 | Paras käsikirjoitus varietee-, musiikki- tai komediaohjelmassa | John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Martin Short, Dick Blasucci, Paul Flaherty, John McAndrew, Doug Steckler, Bob Dolman, Michael Short ja Mary Charlotte Wilcox jaksosta ”Sweeps Week” (1983) | Voitto | |
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Martin Short, Dick Blasucci, Paul Flaherty, John McAndrew, Doug Steckler, Bob Dolman, Michael Short, Jeffrey Barron, Mary Charlotte Wilcox ja Dave Thomas jaksosta ”Jane Eyrehead” (1982) | Ehdokkuus | |||
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Martin Short, Dick Blasucci, Paul Flaherty, John McAndrew, Doug Steckler, Bob Dolman, Michael Short, Jeffrey Barron, Mary Charlotte Wilcox ja Dave Thomas jaksosta ”Towering Inferno” (1982) | Ehdokkuus | |||
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Catherine O’Hara, Martin Short, Dick Blasucci, Paul Flaherty, John McAndrew, Doug Steckler, Bob Dolman, Michael Short ja Mary Charlotte Wilcox jaksosta ”Christmas” (1982) | Ehdokkuus | |||
| John Candy, Joe Flaherty, Eugene Levy, Andrea Martin, Martin Short, Dick Blasucci, Paul Flaherty, John McAndrew, Doug Steckler, Bob Dolman, Michael Short, Jeffrey Barron ja Mary Charlotte Wilcox jaksosta ”Midnight Cowboy II” (1983) | Ehdokkuus | |||
| Paras varietee-, musiikki- tai komediasarja | Andrew Alexander, Len Stuart, Jack E. Rhodes, Doug Holtby, Patrick Whitley, Nancy Geller ja Don Novello | Ehdokkuus | ||
| Paras ohjaus varietee-, musiikki tai komediaohjelmassa | John Blanchard ja John Bell jaksosta ”Sweeps Week” (1983) | Ehdokkuus | ||
| Paras yksilöllinen saavutus – visuaaliset erikoistehosteet | Bill Goddard ja Gary L. Smith jaksosta ”Sweeps Week” (1983) | Ehdokkuus |
Lähteet muokkaa
- Robbins, Jeff: Second City Television: A History and Episode Guide. Jefferson, Pohjois-Carolina: McFarland & Company, Inc., Publishers, 2008. ISBN 978-0-7864-3191-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Ingrassia, Joanne: SCTV: Second City Television History of Canadian Broadcasting. toukokuu 2002. The Canadian Communications Foundation. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e SCTV (SECOND CITY TELEVISION) Nostalgia Central. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Robbins 2008, s. 6–7, 11.
- ↑ a b c SCTV Channel TV Guide. Fandom, Inc. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b SCTV’s Cast SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b SCTV Network Emmys.com. Academy of Television Arts & Sciences (ATAS). Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Special Guests SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Musical Guests SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Robbins 2008, s. 5–6.
- ↑ a b Airdates SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Series 4 Cycle 3 SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Robbins 2008, s. 11–12.
- ↑ a b Episode Guide SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Robbins 2008, s. 7.
- ↑ Series 4 Cycle 1 SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Series 5 Cycle 4 SCTV Guide. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Thomas, Dave: SCTV: Behind the Scenes. Toronto: McClelland & Stewart, 1997. ISBN 978-0-7710-8568-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Virallinen sivusto (englanniksi)