Wikipedia

Scania

ruotsalainen ajoneuvovalmistaja

Scania AB on ruotsalainen kuorma- ja linja-autojen valmistaja. Scania valmistaa vuosittain yli 50 000 kuorma-autoa ja yli 5 500 linja-autoa. Scania valmistaa lisäksi meri- ja teollisuusmoottoreita, joita käytetään muun muassa kontinkäsittelylaitteissa, luotsiveneissä, rinnekoneissa, sotilasajoneuvoissa sekä varavoimaloissa. Scania on kuulunut vuodesta 2008 lähtien Volkswagen-konserniin.

Scania AB
ISIN SE0000308280
Perustettu 1891
Toimitusjohtaja Henrik Henriksson
Puheenjohtaja Andreas Renschler
Kotipaikka Södertälje, Ruotsi
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet kuorma-autot, linja-autot, merimoottorit, teollisuusmoottorit
Liikevaihto Nousua 114,9 mrd. SEK (2017)[1]
Liikevoitto Nousua 12,4 mrd. SEK (2017)[1]
Nettotulos Nousua 8,7 mrd. SEK (2017)[1]
Henkilöstö Nousua 42 369 (keskim. 2017)[1]
Emoyhtiö Volkswagen Group
Tytäryhtiöt SOE Busproduction Oy
Kotisivu www.scania.com

Historia muokkaa

Vagnsfabriks-Aktiebolaget i Södertälje muokkaa

 
Gustaf Eriksonin itseliikkuva vaunu
Pääartikkeli: Vabis

Tämän päivän Scania muodostui vuonna 1911, jolloin kaksi ruotsalaista ajoneuvovalmistajaa, Malmöstä kotoisin ollut Scania ja Södertäljestä kotoisin ollut VABIS liittyivät yhteen. VABIS (Vagnsfabriks-Aktiebolaget i Södertälje) perustettiin vuonna 1891, Surahammars Bruks AB -yhtiön tyttäreksi. Lähelle Tukholmaa, Södertäljeen sijoittuneella tehtaalla valmistettiin raideliikennekalustoa. Yhtiön tärkeimmät asiakkaat olivat Kuninkaallinen rautatiehallitus (myöh. SJ) sekä Tukholman kaupungin raitiovaunuliikenteestä vastannut AB Stockholms Spårvägar (SS). Yhtiön toiminta oli taloudellisesti hyvin kannattavaa.[2]

Yhtiön insinööri Gustaf Erikson valmisti ensimmäisen, ihmisten kuljettamiseen suunnitellun, moottoroidun vaunun vuonna 1897 ja vuonna 1902 valmistui ensimmäinen Vabis-kuormavaunu.[3] Ensimmäinen omavoimaisesti liikkunut vaunu, Gustaf Eriksons åkvagn, suunniteltiin kyllä Södertäljessa mutta valmistettiin Surahammarin terästehtaalla. Vaunu ei päässyt sarjatuotantoon ja ainokaiseksi jäänyt yksilö purettiin vuotta myöhemmin.Nykyisin vaunusta löytyy alkuperäisen mallin mukaan tehty replika.[4] Erikson jatkoi työtä maantiekulkuneuvojen suunnittelun parissa ja vuonna 1903 esiteltiin ensimmäinen toimiva ja käyttökelpoinen malli, Surahammarbilen.[4][5] Vabis teki päätöksen, että yhtiö panostaa tulevaisuudessa nimenomaan polttomoottorin voimalla liikkuvan maantiekaluston kehittämiseen. Yhtiön tavoite 50 ajoneuvon vuosittaisesta myynnistä jäi vielä toteutumatta. Vuonna 1909 yhtiö valmisti ainoastaan viisi kuorma- ja seitsemän henkilöautoa.[2]

Maskinfabriksaktiebolaget Scania muokkaa

Pääartikkeli: Maskinfabriksaktiebolaget Scania
 
Scania Tonneau vuodelta 1903

Vuonna 1900 Malmössä perustettiin Maskinfabriksaktiebolaget Scania -niminen yritys. Yhtiön päätuotteena olivat polkupyörät, mutta vuonna 1901 valmistui myös ensimmäinen henkilökuljetuksiin tarkoitettu auto.[6] Vuonna 1903 yhtiö myi ensimmäisen moottoriajoneuvonsa, tilaajana oli skoonelainen Ystad–Eslöv-rautatieyhtiö (Ystad–Eslövs Järnväg, YEJ). Insinööri Per Nordemanin noustua Scanian johtoon vuonna 1905 yhtiössä tehtiin päätös siirtymisestä enenevässä määrin autojen valmistukseen. Yhtiön ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu malli oli Scania Tonneau, niitä tosin valmistettiin ainoastaan viisi kappaletta.[7] Henkilökuljettimien lisäksi yhtiön tuotepalettiin kuului ns. kombi- eli monikäyttöautoja, joissa takaistuimen tilalla oli tavaroiden kuljettamiseen suunniteltu laatikkomainen rakenne. Tästä olikin enää lyhyt hyppäys puhtaiden tavara-autojen valmistukseen. Kovan tekniikan, eli moottorit ja vaihteistot Scania osti saksalaisilta ja ranskalaisilta valmistajilta. Vuonna 1908, myytyään 70 ajoneuvoa, yhtiö päätti aloittaa omien moottoreiden tuotannon. Vuonna 1910 Scanian tuotelinja koostui ainoastaan autoista ja moottoreista.[8]

Scania on Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Skånen maakunnan latinankielinen nimi. Scania on käyttänyt koko historiansa ajan tunnuksenaan Skånen vaakunatunnuksena olevaa aarnikotkan päätä. Saab-Scania-konsernin aikana aarnikotka oli käytössä koko konsernin ja myös henkilöautoja valmistaneen Saab Automobilen tunnuksena.

Scania-Vabis muokkaa

Pääartikkeli: Scania-Vabis
 
1917 Scania-Vabis I Phaeton

Tammikuun 1. päivänä vuonna 1911 yhtiöt Scania ja Vabis liittyivät yhteen ja perustivat Aktiebolaget Scania-Vabis -nimisen yhtiön. Yhtiön sisäisenä työnjakona oli, että raskaat kuorma-autot valmistettiin Malmössä ja kevyet kuorma-autot, henkilöautot ja moottorit Södertäljessä. Vaikka Ruotsi pysyikin erossa Euroopassa raivoavasta suuresta sodasta, sen aikana Ruotsin armeija oli Scania-Vabisin tärkein asiakas. Vuonna 1919 yhtiöllä oli vakiomallisten kuorma-autojen tuotelinja, jonka lisäksi se laajensi toimintaansa linja-autojen ja erikoisajoneuvojen, kuten paloautojen, valmistukseen. Sodan jälkeinen taloustaantuma Euroopassa vaikutti myös Ruotsissa ja ajoneuvojen kysyntä laski. Yhtiön taloudellista tilaa heikensi entisestään vuoden 1920 alussa tehtaalla ollut lakko. Kesäkuussa 1921 AB Scania-Vabis hakeutui konkurssiin.[9]

Konkurssia seuranneen yhtiön uudelleenorganisoinnin myötä kaikki sen tuotanto keskitettiin Södertäljeen. Vuonna 1925 yhtiö toi markkinoille uuden kuorma-autojen sukupolven. Ruotsin hallintoviranomaisten, erityisesti postin ja tullin, tekemillä suurostoilla yhtiön toiminta pääsi jälleen vauhtiin.[9]

Vuonna 1929 yhtiön johtajisto teki vierailun Yhdysvaltoihin ja neuvotteli lisenssisopimuksen ohiolaisen Twin-Coach Companyn kanssa. Twin-Coachin suunnitelmiin perustuvien pystykeulaisten linja-autojen valmistus alkoi vuonna 1932.[10] Vuonna 1929 valmistui yhtiön viimeinen henkilöauto. 1920-luvun loppu ja 30-luvun alku oli Scania-Vabisin raskaammissa malleissa Hesselman-moottoreiden aikaa. Yhtiön ensimmäinen, omaa suunnittelua edustanut dieselmoottori valmistui vuonna 1936.[11] 1930-luvulla Scania-Vabis aloitti saksalaisen Magirus-yhtiön suunnitelmiin perustuvan esikammio-dieselmoottorin valmistuksen.

Toisen maailmansodan aikana Scania-Vabis keskittyi jälleen kuljetuskaluston valmistamiseen Ruotsin armeijan tarpeisiin. Vakiomallisten kuorma-autojen lisäksi yhtiön tuotepalettiin kuuluivat maastokelpoiset kuorma-autot sekä kevyt panssaroitu miehistönkuljetusauto Terrängbil m/42 KP.[12] Yhtiön ensimmäinen uusi, sodanjälkeinen malli, oli syksyllä 1944 esitelty Scania-Vabis L10.

 
1955 Scania-Vabis LS71 "Regent"

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Scania-Vabisille kasvuntäyteinen ja ajoneuvojen vienti nousi tärkeään rooliin yhtiön toiminnassa. Vuonna 1947 Scania-Vabis aloitti yhteistyön brittiläisen Leylandin kanssa. Tämä yhteistyö poiki vuonna 1949 esitellyn polttoaineen suorasuihkutuksella varustetun dieselmoottorin. Tämä moottori toimi vuonna 1946 esitellystä L20-mallista jatkokehitetyn L60-mallin voimanlähteenä.[13] Nokkamallisten Scania-Vabis-autojen tunnusmerkiksi tuli pystyrivoitettu kaksiosainen jäähdyttimen säleikkö, joka periytyi vuoteen 1982 saakka tuotannossa olleeseen sarjan viimeiseen muunnokseen, 111-malliin saakka.[14]

Keväällä 1958 Scania-Vabis esitteli uuden sukupolven mallinsa, L55- ja L75-sarjat. Mallien voimanlähteenä oli uusi, kuusisylinterinen rivimoottori, alusta oli jämäkämpi ja uusi ohjaamo oli aiempaa tilavampi ja hiljaisempi. Tämä ohjaamomalli pysyi vakiomallien varusteena vuoteen 1980 asti. Vuonna 1963 markkinoille tuodun L76-sarjan uutena tulokkaana yhtiö esitteli pystyhyttisen LB76-sarjan. (B tuli sanasta "Bulldog"). Toisin kuin usein luullaan, LB-sarja ei ollut Scania-Vabisin ensimmäinen forward control -malli. Yhtiö oli lanseerannut markkinoille jo vuonna 1932 Scania-Vabis 345 -mallin, jossa ohjaamo oli sijoitettu etuakselin etupuolelle. Mallin valmistus päättyi vuonna 1939.

Vuonna 1964 markkinoille tuotiin kevyempi malli, nelisylinterisellä moottorilla varustettu L36-sarja, jota valmistettiin vuoteen 1968 asti. Sarja oli suunnattu lyhyenmatkan- sekä jakeluajoon. Nelisylinterinen moottori mahdollisti autolle lyhyemmän keulan, joten se oli kuutoskoneisia malleja näppärämpi taajamakäytössä.

Scania-Vabis suuntasi Etelä-Amerikan markkinoille jo 1950-luvulla ja vuonna 1962 aloitti toimintansa Brasilian São Paulon tehdas, joka on nykyään Scanian suurin tuotantolaitos. Alankomaiden Zwolleen avattu tehdas avasi yhtiölle sujuvan pääsyn silloisen EEC:n sisämarkkinoille. Vuonna 1966 Scania-Vabis osti omistukseensa sille ohjaamoita valmistaneen Be-Ge-koritehtaan ja muodosti siitä Scania-Hytter AB -tytäryhtiön. 1960-luvulla yhtiö hankki omistukseensa linja-autojen koreja valmistaneen Svenska Karosseriverkstäderna AB:n, paineilmajärjestelmien komponentteja valmistaneen NAF:n sekä falunilaisen ASJ:n, jonne siirrettiin osa Södertäljen komponenttivalmistuksesta.[15]

Saab-Scania muokkaa

Pääartikkeli: Saab-Scania

Uusi yhtiö, uudet mallit: 1968–1980 muokkaa

Vuonna 1968 Scania-Vabis AB fuusioitui Saab AB:n kanssa ja näin syntyi teollisuuskonserni Saab-Scania. Samana vuonna nimi "Scania-Vabis" poistui käytöstä kuorma- ja linja-autojen keulalla. Tästä lähtien ajoneuvojen merkkinä oli "Scania". Vuonna 1968 yhtiö toi markkinoille myös uuden pystyhyttimallin. Tämä ohjaamo pysyi tuotannossa vuoteen 1980, 1-sarjan valmistuksen päättymiseen asti.

Samaan aikaan tehtiin myös mallikoodeja koskeva uudistus, joka oli käytössä vuoteen 2004 asti. Koodi muodostui kahdesta yhteenkirjoitetusta osasta, joista ensimmäinen kertoo moottorin iskutilavuuden litroina ja jälkimmäinen ajoneuvon sukupolven, alkaen vuoden 1968 0-sarjasta. Koodimuutoksen myötä Scania-Vabis L36:sta tuli Scania L50, L56:sta L80 ja L76:sta L110. Esimerkkinä puretaan mallin Scania LBS 110 Super koodi: "L" = kuorma-auto (lastbil), "B" = pystyohjaamon tunnus (Bulldog), "S" = ennen numeroa tarkoittaa nostoteliä, "110" = 11-litrainen moottori, 0-sarja, numeron jälkeinen "S" tarkoittaa turboahdettua moottoria (Super). Tästä käytännöstä luovuttiin 70-luvun puolivälissä. "T" = tarkoittaa vetävää teliä (tandem). Lisäksi koodin perässä voitiin ilmoittaa akseliväli desimetreinä.

Vuonna 1969 Scanialta tuli markkinoille kaksi huomionarvoista uutuutta. Ensimmäinen oli LB140, yhtiön omalla 14-litraisella turboahdetulla V8-moottorilla varustettu huippuversio. 350 hevosvoiman tehollaan Scania oli tuon aikakauden voimakkain eurooppalainen sarjavalmisteinen kuorma-auto.[16] Toinen uutuus oli keskiraskaaseen luokkaan esitelty pystyhyttinen LB80.

Vuonna 1972 V8-moottori tuli tarjolle myös nokkamallin Scaniaan, uuden L140-mallin myötä. Vanhemmat L80- ja L110 -mallit jatkoivat vanhalla hytillä mutta uutuusmalli L140 sai uuden oman ohjaamomallinsa. Yksiosaisella flippikeulalla varustettua sarjaa valmistettiin vuoteen 1976 asti.

Vuonna 1974 seurasi malliuudistus, jolloin 0-sarja muuttui 1-sarjaksi. Mallien ulkoiset muutokset olivat melko vähäisiä, ohjaamon sisätilat sen sijaan uudistuivat täydellisesti. Malliuudistuksen myötä esiteltiin uusi moottorisukupolvi, jonka myötä V8-moottorin teho nousi 375 hevosvoimaan.

  •  
    Scanian 0-sarja esiteltiin vuonna 1968. Kuvan auto LBS140S on vuodelta 1972
  •  
    1973 Scania LS110
  •  
    1977 Scania LB141

Sukupolvet vaihtuvat, 1980–1995 muokkaa

 
1985 Scania P82M 4x2
 
1986 Scania T92H 4x2

Vuonna 1980 yhtiö toi markkinoille uutta sukupolvea edustaneen 2-sarjan, jonka myötä sarjojen numeroinniksi muuttui 82, 112 ja 142. Moottoreiden tehoa oli hieman nostettu aiemmasta ja sekä pysty- että nokkamallit saivat täysin uudistetun ohjaamon. Ohjaamon ulkoinen muotoilu oli aiempaa kulmikkaampi ja aerodynamiikkaa oli paranettu kallistetulla tuulilasilla. Edeltäneen sarjan pystyhyttimallien yhteydessä käyttöönotettu modulaarinen valmistustekniikka levitettiin kattamaan koko tuotelinja. Nokkamallin vanha, 1950-luvulta periytynyt ohjaamo siirrettiin eläkkeelle ja uusi ohjaamo oli nyt identtinen pystyohjaamon kanssa. Keskiraskaat nokka- ja pystyhyttimallit saivat omat, hieman pienempikokoiset ohjaamot, jotka kuitenkin olivat designiltaan yhteneväisiä raskaiden mallien vastaavien kanssa. Vaikka mallien numerokoodit jatkoivat tuttua linjaa, niiden kirjainkoodeille tehtiin muutos. Aiempi pystyhyttimallien tunnus LB jäi pois käytöstä ja sen tilalle tuli yksi kirjain, joka näkyi myös maskissa olevan numerotunnuksen jäljessä. Nokkamallien koodiksi tuli kirjain T, joka ei ollut näkösällä, mutta joka esim. myyntiesitteissä kirjoitettiin numerokoodin eteen. Uusi, numerokoodin jälkeen sijoitettu kirjain ilmaisi alustan järeyden, eli sillä viitattiin kantavuuteen ja jäykkyyteen. Kirjainkoodit olivat M (medium), H (heavy) ja E (extra heavy). Nokkamallien "T"-kirjaimen tavoin pystyhyttimallit saivat ennen numerotunnusta sijoitetun kirjaintunnuksen, joka kertoi ohjaamon mallin: "R" oli korkealle sijoitettu ohjaamo, jossa päiväohjaamo CR13 ja makuuohjaamo CR19. "P"-ohjaamo oli matalalle sijoitettu ohjaamo (kolme askelmaa), jossa alamallit CP13 ja CP19 ja G matalalle sijoitettu (kaksi askelmaa) jakeluliikenteeseen tarkoitettu ohjaamo.[17]

Vuonna 1982 14-litraisen V8-moottorin tehoksi nostettiin 420 hv, jolloin siitä tuli taas voimakkain Euroopan markkinoilla myynnissä ollut vakiomalli.

Vuonna 1984 Scania toi markkinoille sähköpneumaattisen CAG-vaihteiston (Computer Aided Gearshift). CAG oli vielä esivalintavaihteisto, mutta se antoi jo viitteitä tulevista robottivaihteistoista. Tämä valinnaisvaruste sai suuremman suosion Scanian linja-autoissa kuin rahtipuolella.[18] Samana vuonna tarjontaa kasvatettiin 92-sarjalla, jonka voimanlähteenä oli siis 9-litrainen, 6-sylinterinen välijäähdytetty turbodiesel.

Vuonna 1988 markkinoille tuotiin 3-sarja. Uuden sukupolven myötä ohjaamoiden ulkoinen design ei muuttunut, mutta sisältä ne uudistettiin täydellisesti. Uutena ohjaamomallina 3-sarjaan lisättiin korotetulla katolla ja suuremmalla sisäkorkeudella varustettu Topline.

Vuonna 1989 Scania 143:n V8-moottorin tehoksi ilmoitettiin 470 hv, vuonna 1992 valmistajansa lippulaiva tavoitti 500 hv:n merkkipaalun. Vuonna 1991 hyttimallistoon lisättiin Streamline-versio, joka oli C-ohjaamo johon oli liitetty aerodynamiikkaa parantavia komponentteja. Mallin ohjaamon vakiokorkeus oli "Topline"-hyttiä vastaava. Näiden ansiosta malli eroaa muista 3-sarjalaisista huomattavasti.[19] Samana vuonna markkinoille tuli Scanian uusi Turbo Compound -moottori.

Uudet muodot ja mallitunnukset, 1995– muokkaa

Vuonna 1995 markkinoille tuotiin Scania 4-sarja. Ohjaamon muodot olivat pyöristyneet aiemmasta huomattavasti ja aerodynamiikka parantunut, jälleen pystyasentoon nostetusta tuulilasista huolimatta. T- eli nokkamallin autoissa oli vastaavantyyppinen design. Mallin tunnus koostui edelleen moottorin iskutilavuuden ja mallisarjan sukupolven ilmaisevasta numerosta. Tämän tunnuksen jälkeen oli kirjain, joka ilmaisi alustan järeyden, mutta aiemmasta poiketen kirjaintunnukset olivat nyt L, D, C ja G. 4-sarjan korkein ohjaamo eli Topline oli kasvanut mittaan, jossa sen sisällä oli täysi seisomakorkeus. Ammattipiireissä tämä malli sai nopeasti lempinimen vesipää-Scania.

Sarjan moottorivalikoimaa laajennettiin. Vuonna 1998 tarjolle tulivat uudet 9-, 11-, 12- ja 14-litraiset moottorit, jotka kattoivat tehoalueen 230 – 530 hv. Vuonna 2000 moottoreita muokattiin uudemman kerran ja samalla palettiin lisättiin 580-hevosvoimainen, 16 litran V8.

Vuonna 2004 tehdyn malliuudistuksen myötä Scania siirtyi uuteen nomenklatuuriin. Uusi sukupolvi ei enää ollutkaan 5-sarja, vaan mallitunnus muodostuu ohjaamon asennuskorkeuden ilmaisevasta kirjaimesta moottorin hevosvoimaluvusta. Jo aiemmin muodostuneen käytännön mukaan kirjain. "R" tarkoittaa korkealle sijoitettua ohjaamoa, "G" matalalle sijoitettua ohjaamoa ja "P" jakeluajoon tarkoitettua matalaa ohjaamoa. Mallin design sai hieman uusia muotoja mutta on selkeää perintöä aiemmalta sukupolvelta. Perinteisten nokkamallin kuorma-autojen kysyntä on Euroopassa ollut jatkuvassa laskusuunnassa ja viimeisenä eurooppalaisena tehtaana niitä valmisti Scania. Eräs aikakausi kuorma-autojen valmistuksen historiassa tuli päätökseen lokakuussa 2005, kun T-sarjan valmistus lopetettiin.

  •  
    Scania R 500
  •  
    Nykyinen R 500
  •  
    Scania R124G
  •  
    Uusi Scania R -mallisto esiteltiin 2004

Linja-autot muokkaa

 
HKL:n Scania-Vabis B15V / Helko Rautatientorilla Helsingissä v. 1949

Scania laskee linja-autojen valmistuksensa alkaneen vuonna 1911, jolloin yhtiö toimitti ensimmäisen 12 hengen Nordmarkbussen-linja-autonsa. Vastaperustetussa Scania-Vabis-yhtiössä Scania valmisti alustat Malmössä ja Vabis korit ja moottorit Södertäljessä. Ruotsin postilaitoksen 1920-luvulla tekemien postilinja-autojen suurhankintojen myötä Scania-Vabis aloitti bussialustojen sarjatuotannon .[20] Eräs tärkeä virstanpylväs linja-autojen valmistuksessa oli vuosi 1932, jolloin yhtiö alkoi valmistaa pystykeulaisia busseja amerikkalaisen Twin Coach -yhtiön lisenssillä.[10] Vuonna 1932 Scania-Vabis valmisti enemmän linja- kuin kuorma-autoja.[20] Linja-autojen korittaminen siirrettiin ulkopuolisille valmistajille.

Toisen maailmansodan aikana linja-autojen valmistus oli lähes olematonta yhtiön keskittyessä sotilaskuorma-autojen valmistukseen. Sodan jälkeen linja-autojen tuotanto kasvoi, mutta yhtiön päätuote oli nyt raskaat kuorma-autot.[21] Vuonna 1948 yhtiö aloitti linja-autojen viennin Brasiliaan. Vuonna 1953 yhtiö lanseerasi markkinoille Metropol-lähiliikennebussin, joka oli kehitetty yhteistyössä amerikkalaisen Mack Trucks -yhtiön kanssa. Se oli ensimmäinen ruotsalaisvalmisteinen, itsekantavalla korilla varustettu linja-auto. Muita yhtiölle merkittäviä bussimalleja ovat olleet vuoden 1966 lähiliikennebussi CR76 sekä vuonna 1971 esitelty CR111.[20]

 
1962 Scania-Vabis C70 Capitol

Vuonna 1968 tapahtuneen Saab-Scanian perustamisen myötä kaikki linja-autojen valmistamiseen liittyvät toiminnot siirtyivät Scania Bussar AB -yhtiön alaisuuteen. Kaupungistumisen myötä uusien ja myös käytettyjen paikallisliikenteen bussien markkinat olivat kovassa kasvussa ympäri Euroopan. Vuonna 1980 Scania toi markkinoille ensimmäisen kaasukäyttöisen bussimallinsa. 1980-luvulla Scania aloitti etanolikäyttöisten bussien kenttäkokeet, ensimmäisenä etanolibussina markkinoille tuotiin vuonna 1985 kaupunkibussi CR113.[20] 2000-luvulta lähtien Scania on lisääntyvässä määrin keskittynyt kasvavien suurkaupunkien BRT (Bus rapid transit) -järjestelmien ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien bussien kehittämiseen. Yhtiön 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun tuotelinja kaupunkiliikenteeseen olivat OmniCity-, OmniLink- ja OmniLine-sarjat. Näiden korvaajaksi esiteltiin vuonna 2011 Scania Citywide -sarja.

Scania valmisti etumoottorisia linja-auton alustoja Pohjoismaiden markkinoita varten 1980-luvun lopulle saakka, ja viimeiset tehdyt etumoottoriset alustat menivät lähinnä kehitysmaihin, joissa suosittiin tällaista yksinkertaista ja karua rakennetta. Manner-Euroopassa takamoottoriset linja-autot olivat 1980-luvulla jo syrjäyttäneet muunlaiset linja-autotyypit.[22]

Scania on maailman kolmanneksi suurin linja-autojen valmistaja [23] ja yhtiö valmistaa lähi- ja kaukoliikenteen bussialustoja oman Omni-tuoteperheensä lisäksi myös muille korivalmistajille. Scanian linja-autojen valmistuksesta on vastannut nyt jo toimintansa lopettanut tanskalainen Scania A/B, Silkeborg. Yhtiö tekee läheistä yhteistyötä mm. espanjalaisen Irizar-yhtiön kanssa. Nykyisin yksi Scanian tärkeistä kumppaneista on linja-autoja globaaleille markkinoille toimittava kiinalainen Higer Bus. Suomalaisista korittajista Scanian alustoja käyttivät Carrus ja Lahden Autokori sekä monet muut.

Vuosien 2002–2004 välisenä aikana linja-autojen valmistusta yhtiön Katrineholmin tehtaalla Ruotsissa ajettiin alas ja siirrettiin enenevässä määrin Puolaan. Vuonna 2013 sama kohtalo uhkasi Lahden Autokoria, mutta konkurssin jälkeen Scania otti yrityksen toiminnot haltuunsa ja jatkoi toimintaa SOE Busproduction -nimisenä.

Scania Engines muokkaa

Syyskuussa 2007 aiemmin nimellä Scania Industri- och Marinmotorer toiminut moottorien valmistuksesta vastannut yksikkö sai uuden nimen Scania Engines. Yksikkö valmistaa kaikki Scanian omiin tuotteisiin tarvittavat voimanlähteet, mutta toimittaa moottoreita myös teollisuus- ja voimalaitoskäyttöön sekä merimoottoreiksi. Scania Engines -yksikkö toimittaa moottoreita globaalisti.

Scanian tuotelinjaan kuuluu vuonna 2015 9-litrainen, viisisylinterinen ja 12-litrainen, kuusisylinterinen rivimoottori sekä 16-litrainen V8.[24]

Scania Suomessa muokkaa

 
Scania LB 141 vuosimallia 1977.

Suomen ensimmäisiä Scania-Vabis-autoja hankkivat muiden muassa Helsingin palolaitos vuonna 1917 ja puolustusvoimat vuonna 1918. Puolustusvoimien tällöin ostamat kuusi Scania-Vabista olivat ensimmäiset Suomen puolustuslaitokselle uusina hankitut autot. Helsingin kaupungin liikennelaitos sai käyttöönsä ensimmäiset Scania-Vabis-linja-autot 1930-luvun lopulla, mutta muutoin merkki pysyi Suomessa melko tuntemattomana. Talvisodan aikana Ruotsin valtio lahjoitti naapuriapuna Suomen puolustusvoimille kahdeksan Scania-Vabis-kuorma-autoa tykinvetäjiksi.[25]

Toisen maailmansodan päätyttyä Scania-Vabis alkoi etsiä aktiivisesti vientimarkkinoita ja oli kiinnostunut tulemaan myös Suomeen. Scania-Vabis-autojen säännöllinen maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 1949, jolloin sitä varten perustettiin Oy Scan-Auto Ab.[26] Scania-Vabis alkoi saada nopeasti mainetta kestävänä ja taloudellisena autona, mitä kuvasti osaltaan se, että Linja-autoliiton jäsenyrityksilleen vuonna 1953 tekemään kyselyyn vastanneista jo 26 prosenttia ilmoitti eniten haluamakseen merkiksi Scania-Vabiksen. [27] Valuuttapulan ja tuontisäännöstelyn vuoksi autoja ei kuitenkaan saatu maahan kysyntää ja tarvetta vastaavasti. Kuorma- ja linja-autojen tuontisäännöstely purettiin vuonna 1957, johon mennessä Suomeen oli tuotu noin 200 Scania-Vabis-kuorma-autoa ja noin 500 linja-auton alustaa. Vuonna 1963 Scan-Autolle siirtyi myös Saabin maahantuonti. Saabin ja Scanian yhdistyttyä ruotsalainen emoyhtiö ja Valmet Oy ostivat puoliksi Oy Scan-Auto Ab:n osakekannan vuonna 1969.[26] Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä 5 694 Scania-kuorma-autoa, jolloin se oli tilaston viidennellä sijalla Bedfordin, Mercedes-Benzin, Volvon ja Sisun jälkeen. Vuoden 1972 lopussa Scania oli jo Suomen yleisin kuorma-automerkki 8 669 autolla.[28] Linja-autojen osalta Scania oli vuoden 1969 lopussa toiseksi yleisin automerkki Volvon jälkeen 1 957 autolla.[29]

Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 16 081 Scania-merkkistä kuorma-, linja- ja erikoisautoa (muiden muassa matkailu-, palo- ja hinausautot) vuosimallista 1938 alkaen.[30]

Suomessa Scanian kuorma- ja linja-autot ovat olleet 1960-luvulta lähtien rekisteröintitilastojen kärjessä toisen ruotsalaismerkin Volvon kanssa.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Annual and Sustainability Report 2017 (PDF) scania.com. Scania AB. Arkistoitu 10.5.2018. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Scania Group - 1900 – Nyskapande motordrivna transporter (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Scania.se - Historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Tekniskamuseet.se - Bilar före 1920 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Nyteknik.se - Här föds en ny industri (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Sydsvenskan.se - Den skånska bilen föds
  7. ↑ Uusisuomi.fi - Ruotsin ensimmäinen sarjavalmisteinen auto
  8. ↑ Scania Group, Historia - 1910 – Ett nytt företag föds (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b Scania Group, Historia - 1920 – Räddad av postbussarna (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ a b The Road From Dreams of Mass Production to Flexible Specialization – American Influences on the Development of the Swedish Automobile Industry 1920-1939, Nils Kinch, Uppsala universitet
  11. ↑ Scania World - Scania 100 år 1902–2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Scania Group, Historia - 1940 – Genom krig mot fred (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Scania Group, Historia - 1950 – Tillväxt och nya gränser (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat: Mobilia-vuosikirja 1996, s. 33. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  15. ↑ Scania Group, Historia - 1960 – Utvidgning av produktionen (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Scania Group, Historia - 1970 – Ett paneuropeiskt företag (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Scania Group, Historia - 1980 – Modulkonceptet (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Commercial Motor - Shifting Additudes
  19. ↑ Scania - factory/plant + first Scania Streamline - 1991
  20. ↑ a b c d Scania-linja-autot, 100 vuotta innovaatioita (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Scania bus operations and supply chain management - two case studies, Lin Wang och Maja Åkerlund, Uppsala universitet, augusti 2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Hannu Laitinen (toim.): Linja-autokuvasto 1950–1992, s. 56. Lahti: Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, 1994.
  23. ↑ Kaeser.com - Viikingit tulevat (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Scania.fi - Moottorit (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat (Mobilia-vuosikirja 1996), s. 31–34. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  26. ↑ a b U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 385–386. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  27. ↑ Kimmo Levä (toim.): Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 47–48. Kangasala: Mobilia-Säätiö, 2005.
  28. ↑ Olli J. Ojanen: Kuorma-autot: kipillä, kopalla ja rekalla 1900–1960-luvuilla, s. 142. Helsinki: Alfamer Oy, 2000. ISBN 952-5089-54-1.
  29. ↑ Olli J. Ojanen: Linja-autot: niemistä ja notkelmista maalikyliin ja maailmalle, s. 138. Helsinki: Alfamer Oy, 2002. ISBN 952-5089-70-3.
  30. ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999, osa 2. Tekniikan Maailma 12/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scania.
Volkswagen Groupin (Volkswagen Aktiengesellschaft) yhtiöt, tytäryhtiöt, tuotemerkit
Nykyisen Volkswagen Groupin yhtiöt ja tytäryhtiöt
Henkilöautot
Hyötyajoneuvot
Kansainväliset yhtiöt
Merkittäviä osakkeenomistajia
Lopetetut merkit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Scania&oldid=22212141”