Savonlinnan tuomiokirkko

tuomiokirkko Savonlinnassa

Savonlinnan tuomiokirkko on Savonlinnan seurakunnan pääkirkko, joka sijaitsee Savonlinnassa. Kirkko on rakennettu vuosina 1874–1878. Tyyliltään kirkko noudattaa uusgotiikkaa. Se oli vuosina 1897–1925 silloisen Savonlinnan hiippakunnan tuomiokirkkona ja on säilyttänyt tuomiokirkon nimen. Nykyään Mikkelin hiippakuntaan kuuluvana se on Suomen ainoa tuomiokirkko, joka ei ole hiippakuntansa pääkirkko.

Savonlinnan tuomiokirkko
Savonlinnan tuomiokirkko nähtynä idästä.
Savonlinnan tuomiokirkko nähtynä idästä.
Sijainti Pappilankatu 8, Savonlinna
Koordinaatit 61°52′06″N, 028°52′38″E
Seurakunta Savonlinnan seurakunta
Rakentamisvuosi 1878
Suunnittelija Axel Hampus Dalström
Materiaali punatiili
Istumapaikkoja 1 000
Tyylisuunta uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Näkymä kohti alttaria

Ulkoasu muokkaa

Kirkossa on korkea, suippo torni sekä holvissa, ovissa ja ikkunoissa on suippokaaret. Täten se edustaa tyyliltään uusgotiikkaa. Kirkkoon mahtuu 1000 henkilöä ja sen korkeus ristin huippuun on 51 metriä. Kirkon valmistuttua se ei ollut kaikkien vanhaan puukirkkoon tottuneiden mieleen, joten tiilistä kirkkoa alettiin kutsua ”kirahviksi”.

Ensimmäisen suunnitelman kirkon rakentamiseksi oli tehnyt Carl Albert Edelfelt, mutta sitä pidettiin liian suurena toteutettavaksi. Merkittävin ero alkuperäisen ja toteutuneen suunnitelman välillä oli kirkon koko.[1]

Paavo Leinonen on maalannut uuden alttaritaulun Jeesus Getsemanessa ja Antti Salmenlinna alttarikuorin kattofreskon.

Historia muokkaa

Ennen rakentamista muokkaa

Savonlinnan asukkaat joutuivat käymään Säämingin kirkossa Poukkusalmessa, koska kaupungissa ei ollut omaa kirkkoa. Läänin kuvernööri Aleksander Thesleff määräsi kirkon rakentamisesta vuonna 1850, ja Savonlinnan asukkaiden ja sääminkiläisten riita Savonlinnaan rakennettavan kirkon sijaintipaikasta päättyi kuvernöörin määrättyä sijaintipaikaksi Savonniemen. Vanha kirkko alkoi rappeutua ja käydä pieneksi. Rakentamispäätös tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1869, sillä suuret nälkävuodet ja sääminkiläisten jarrutus lykkäsivät kirkon rakentamista.

Rakentaminen muokkaa

Kirkon on suunnitellut arkkitehti Axel Hampus Dalström ja se on rakennettu vuosina 1874–1878. Pietarista tuli töihin muurareita ja Viipurista puuseppiä. Johan Kolis valittiin urakoitsijaksi ja hänen vävynsä Otto Stadius jatkoi hänen työtään hänen kuoltuaan. Erik Kuorikoski toimi vastaavana rakennusmestarina, mutta käytännössä työstä vastasi Kustaa Laukkanen.

Tuomiokirkkona muokkaa

Vuonna 1896 Viipurin ja Mikkelin läänien seurakunnista sekä osasta Kuopion läänin alueilla sijaitsevia seurakuntia muodostettiin uusi Savonlinnan hiippakunta. Tällöin Savonlinnan kirkosta tuli uuden hiippakunnan tuomiokirkko. Ensimmäinen piispa oli Gustaf Johansson, joka oli sittemmin pitkäaikainen Suomen arkkipiispa. Koska piispanistuin siirrettiin vuonna 1925 Viipuriin ja sieltä myöhemmin Mikkeliin, kirkko ei enää nykyään ole minkään hiippakunnan tuomiokirkko, mutta sillä on yhä tuomiokirkon nimi.

Tuho ja uudelleen rakentaminen muokkaa

Talvisodassa 1. maaliskuuta 1940 Savonlinnan kaupunkia pommitettiin ja kirkko raunioitui pahasti. Kirkko rakennettiin uudelleen vuosina 1947–1948 arkkitehti Bertel Liljequistin suunnitelmien mukaan ja vihittiin uudelleen käyttöön 4. joulukuuta 1949. Kirkko ei rakentamisen jäljiltä noudattanut täysin alkuperäistä tyyliä, vaan esimerkiksi goottilaisia piirteitä vähennettiin.

Peruskorjaus muokkaa

Kirkko peruskorjattiin 1990–1991 Ansu Ånströmin suunnitelmien mukaan. Alkuperäisessä asussaan kirkossa oli paljon puupintaa. Peruskorjauksen yhteydessä taiteilija Lauri Ahlgrén toteutti Paratiisin neljä virtaa -lasimaalauksen alttarin yläpuolella olevaan ikkunaan.

Salamanisku torniin muokkaa

Toukokuun 25. päivä vuonna 2017 salama iski kirkon kellotorniin aiheuttaen pienen tulipalon. Palo saatiin kuitenkin nopeasti taltutetuksi, eikä suurempaa vahinkoa ehtinyt syntyä.[2]

Urut muokkaa

Kirkon peruskorjauksen yhteydessä rakennettiin uudet urut, jotka toteutti urkurakentamo Martti Porthan. Porthanin suunnittelemien urkujen lähtökohtana oli saksalaisen barokin mestarin Gottfried Silbermanin urkutyyppi.

Uruissa on 43 äänikertaa, kolme sormiota ja jalkio. Soittokoneisto on mekaaninen riippuva koneisto. Uruissa on sekä mekaaninen että sähköinen rekisterikoneisto, jossa on 256 kombinaatiota.

II Pääpillistö
Principal 16′
Octava 8′
Viol di Gamba 8′
Rohrflöthe 8′
Octava 4′
Spitzflöthe 4′
Quinta 3'
Octava 2′
Tertia
Cornett 5f
Mixtur 4f
Cimbeln 2f
Trompete 8′
I Selkäpillistö
Gedackt 8′
Quintadehn 8′
Principal 4′
Rohrflöthe 4′
Octava 2'
Gemshorn 2′
Sesquialtera 2f
Quinta 11/2
Cimbeln 3f
Chalumeau 8′
Tremulant
III Yläpillistö
Bordun 16′
Principal 8′
Unda maris 8′
Gedackt 8′
Octava 4′
Spielflöthe 4′
Nassat 3′
Octava 2′
Flaschflöt 1′
Mixtur 5f
Fagott 16′
Trompete 8′
Vox humana 8′
Tremulant
Jalkio
Principalbass 16′
Subbass 16′
Quintbass 12′
Octavbass 8′
Octavbass 4′
Mixturbass 4f
Posaunenbass 16′
Trompetenbass 8′
Clarinbass 4′

Yhdistelmät: III/II, I/II, I/P, II/P, III/P.

Kuvia kirkosta muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa