Samuil Maikapar
Samuil Maikapar (18. joulukuuta 1867 H’erson – 8. toukokuuta 1938 Leningrad) oli venäläinen romantiikan säveltäjä, pianisti ja musiikkipedagogi. Hän kirjoitti kansainvälisiksi klassikoiksi vakiintuneita harjoitteluun tarkoitettuja kappaleita pianisteille.[1]
Maikapar varttui Taganrogin kaupungissa ja sai siellä musiikissa yksityisopetusta Gaetano Mollalta, joka työskenteli kaupungissa oopperan johtajana. Vuoteen 1885 Maikapar kävi poikakoulua, jossa opettajana oli Anton Tšehov. Nuori muusikko pääsi vuonna 1885 Pietarin konservatorioon, josta hän sai diplominsa vuonna 1893; samanaikaisesti hän opiskeli oikeustiedettä Pietarin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1891. Maikapar kehitti pianonsoittotaitojaan vielä Teodor Leszetyckin opissa vuoteen 1898 ja teki tänä aikana lukuisia esiintymisiä Taganrogissa, Pietarissa, Moskovassa, Berliinissä, Leipzigissa ja muissa kaupungeissa.[1]
Vuosina 1898–1901 Maikapar konsertoi Leopold Auerin kanssa Pietarissa ja Ivan Gržimalin kanssa Moskovassa. Vuonna 1901 hän perusti oman musiikkikoulunsa Tveriin. Vuosina 1903–1910 hän asui Moskovassa ja kiersi Saksaa konserttien merkeissä. Hän osallistui aktiivisesti Sergei Tanejevin tieteellis-musiikillisen piirin toimintaan Moskovassa ja pääsi sen sihteeriksi. Vuonna 1915 hän sai professorin aseman Pietarin konservatoriossa.[1]
Seitsemän perättäisen illan aikana vuonna 1927 Maikapar esitti kaikki 32 pianosonaattia Ludwig van Beethovenilta, jota juhlittiin, kun tämän kuolemasta tuli kuluneeksi sata vuotta.[1]
Teokset muokkaa
Maikapar kirjoitti yli 300 musiikkikappaletta. Lisäksi hän loi kirjallista tuotantoa, johon kuului tieteellisiä teoksia. Viimeisessä kirjassaan hän tarkasteli omaa lapsuuttaan ja varhaista opiskelua Taganrogissa.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- IMSLP: Samuil Maykapar (nuotteja)