Sambir
Sambir (ukr. Самбір, puol. Sambor) on kaupunki Lvivin alueella Länsi-Ukrainassa, Dnestr-joen yläjuoksulla, melko lähellä Puolan rajaa.[1][2][3][4] Sambir on maaseutuvaltaisen Sambirin piirin (224 126 as., 2021) hallinnollinen keskus.[1][5][6] Kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 34 444 (2021).[6]
| Sambir (Самбір) |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
  Sambir |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ukraina |
| Alue | Lvivin alue |
| Piiri | Sambirin piiri |
| Väkiluku (2021) | 34 444 |
Sambir sijaitsee noin 73 kilometriä aluekeskus Lvivstä länsilounaaseen.[3][4] Puolan rajalle on Sambirista runsas 40 kilometriä.[4] Kaupunki on myös Ukrainan rautateiden risteyspaikkakunta ja siellä on rautatieasema; rautateitse Puolan rajalle on 54 kilometriä.[4][7]
Kun tataarit paljolti tuhosivat 1100-luvulla perustetun Staryi Sambirin (suom. Vanha Sambir) vuonna 1241, henkiinjääneet asettuivat Pohunytšin (ukr. Погонич) linnoitettuun asutukseen (18 kilometriä Dnestrin alajuoksun suuntaan, eli itään[4]) ja antoivat sille nimen Sambir, Novyi Sambir (uusi Sambir), tai Nove Misto (uusi kaupunki).[1] Sambir oli osa Galitsian ja Volynian ruhtinaskuntaa vuoteen 1349 saakka. Sitten Puola-Liettuaa (1387–1772) ja Itävallan keisarikuntaa (tai Itävalta-Unkarin keisarikuntaa, jne, 1772–1918). Kaupunkioikeudet sille myönnettiin 1390. Kaupunki oli Puolan alaisuudessa (1919–1939). Toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli osa Ukrainan SNT:aa.[1]
Nykyään kaupunki on teollisuustoiminnan ja liikenteen keskus seudullaan. Kaupungin teollisuuslaitoksissa tuotetaan radioteknisiä osia, instrumentteja, lasia, kalusteita, vaatteita, sokeria ja tienrakennuskoneita. Keskseisiin arkkitehtonisiin kohteisiin kuuluvat goottinen roomalaiskatolinen kirkko (1530–1568), Stefan Batoryn metsästysmaja (1500-luku), kaupunginmuurin rauniot (1500-1600 -luvut), kaupungintalo (1668) korkeine renessanssitornineen, teologinen seminaari (1679), bysanttilainen katedraali (1738, kunnostettun 1893–94), Jesuiittakirkko (1751), 1700-luvulta oleva puisto, sekä 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut asuintalot. Melko äskettäin on avattu Les Kurbasin muistomuseo (1987) ja historiallis-etnografinen museo (1989).[1]
-
Sambirin keskustaa. -
Kirkko (1530). -
Sambirin kaupungintalo (1668).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Sambir (julkaistu alkujaan teoksessa Encyclopedia of Ukraine, vol. 4, 1993) Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
- ↑ L. V. Smutok: Sambir Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja). Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Sambir, Sambirskyi raion, Lvivska oblast (artikkeli tietosanakirjassa Isrorija mist i sil Ukrajinskoji RSR, 14. voluumissa Lvivska oblast. Teksti kuvaa kaupunkia neuvostoideologian näkökulmasta) ukrssr.com.ua. Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 15.3.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva, s. 78-79, Ukrainan läntinen osa. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto, mittakaava 1:750 000...1:35 000 000. Omsk: FGUP Omskaja kartografitšeskaja fabrika, 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sambir Wikimedia Commonsissa
