Saloluoto

saari Suomessa

Saloluoto on suurehko saari entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa. Saareen on kiinteä tieyhteys pääsaarelta Otavasta. Saloluodon pinta-ala on 5,71 neliökilometriä ja suurin pituus 5,1 kilometriä.[1] Koko Saloluodon saari kuuluu Salon kylään eli Salonkylään, jota nimitystä saaresta myös toisinaan käytetään.[2]

Saloluoto liitettiin vuonna 2018 kunnalliseen vesi- ja jätevesihuollon verkkoon, kun Rymättylän länsipuolisen alueen Ampuminmaan vesihuolto-osuuskunta laajeni alueelle.[3]

Maantiede ja luonto muokkaa

Saloluoto on melko kallioinen saari, jota hallitsee laajat metsäalueet. Alavilla mailla on pienehköjä peltolohkoja ympäri saarta. Saarella korkein kohta on 35 metriä merenpinnan yläpuolella. Saarella on vain muutamia hyvin pieniä lampia. Saloluodon rannoilla on runsaasti loma-asuntoja ja lähinnä vain pohjoisrannalla on rakentamatonta rantaviivaa. Saaren keskiosissa sijaitsee 6,8 hehtaarin laajuinen metsäinen Saloluodon luonnonsuojelualue.[1]

Yhdystieltä 1890 Rööläntie erkanee Salonkylään johtava yhdystie 12140 Salonkyläntie. Saloluodon yhdistää pieni silta pääsaari Otavaan salmessa, joka on vain noin 20 metriä leveä. Saloluodon pohjois- ja itäpuolella on Rymättylän pääsaari Otava. Muita suuria saaria ovat pohjoispuolella Ampuminmaa, etelässä Karhuluoto ja hieman kauempana lännessä Ruotsalainen. Saloluodon etelärannan suuntaisesti kulkee 5 metrin kulkusyvyinen väylä Röölään.[1]

Vuoden 1968 peruskartassa saareen johti yksikaistainen autotie, joka loppui keskellä saarta sijaitsevaan kylään. Autotieltä erkani muualle saareen kärryteitä ja -polkuja. Suurin osa saaren rannoista oli vielä rakentamatonta, mutta etelärannalla oli jo kolmisenkymmentä loma-asuntoa.[4] Vuoden 1981 peruskartassa loma-asuntojen määrä etelärannalla oli jo viitisenkymmentä ja myös pohjoisrannalle oli rakennettu muutamia lisää.[5] Vuoden 1997 peruskartassa etelärannan loma-asuntojen määrä oli jälleen noussut useilla kymmenillä ja on lähellä nykyistä määrää. Ajotieverkosto kattoi koko saaren ja ajopolkuja oli jäljellä vain muutamia.[6] Nykyisten peltojen sijainnit ja määrä ovat lähes samat kuin vuonna 1968.[1]

Kylä muokkaa

Koko Saloluodon saari kuuluu Salon kylään, johon kuuluvat myös läheiset vesialueet ja pienempiä saaria, sekä kauempana sijaitsevasta Samsaaresta puolet ja osa Taipaluksen saaresta. Kylä tunnetaan nykyään nimellä Salonkylä.[2]

Ensimmäinen asiakirjamaininta kylästä on vuodelta 1463. Uuden ajan alussa kylässä oli viisi taloa, joista yksi oli rälssitila. Talot sijaitsivat kylätontilla keskellä Saloluodon saarta. Ensimmäinen lohkotila erotettiin 1919 ja seuraavana vuonna taloista erottiin 27 tilaa. Yli kymmenen hehtaarin tiloja oli kymmenkunta, suurin osa oli kuitenkin pieniä palstatiloja.[2] Saloluodon vanhimmat säilyneet päärakennukset ovat 1800-luvun puolivälistä. Saarella on myös kymmeniä rakennuksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.[7] Osayleiskaavassa suojeltuja rakennuksia tai rakennusryhmiä on Saloluodossa 20. Ne on inventoitu paikallisesti merkittäviksi säilytettäviksi rakennuksiksi, tai alueiksi joilla on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä rakennuksia tai muita miljööarvoja.[8]

Lähteet muokkaa

  • Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7. Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Saloluoto Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 9.3.2022.
  2. a b c Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Salo” s. 302–303
  3. Koskensalo, Timo: Vesijohto ja paineviemäri johdetaan Ampuminmaasta Salonkylään rannikkoseutu.fi. 5.10.2017. Raisio: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.3.2022.
  4. Laurila, Paavo & Huumo, Aarno: Peruskartta 1:20 000. Riiainen N:o 1043 02. (kartoitus 1964) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 10.3.2022)
  5. Peruskartta 1:20 000. Riiainen N:o 1043 02. (kartoitus 1978) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 10.3.2022)
  6. Peruskartta 1:20 000. Innamo N:o 1043 01. (kartoitus 1996) Helsinki: Maanmittauslaitos, 1997. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 10.3.2022)
  7. Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Salo” s. 304–310
  8. Kaavaselostuksen liite 8. Rakennussuojelukohteet (pdf) (selvityksen laatinut AIRIX Ympäristö Oy) Rymättylän eteläisen saariston osayleiskaava, Otava lähisaarineen. 2007. Rymättylän kunta. Viitattu 9.3.2022.