Wikipedia

Saloisten kirkko

kirkkorakennus Raahessa

Saloisten Pyhän Olavin kirkko, alkuperäiseltä nimeltään Kaikkien pyhien kirkko, sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella Raahessa. Sen on suunnitellut rakennusmestari Pekka Karvonen, ja se valmistui 1932 aiemman Pyhän Olavin kirkon paikalle. Rakennusmateriaalina on tiili, jonka päällä on rappaus. Kirkossa on loppiaisena 1930 palaneesta puukirkosta talteen saatuja esineitä. Kirkkoon mahtuu 300 henkeä, ja se sijaitsee valtatien 8 lähellä Saloisissa. Saloinen, vanhalta nimeltään Salo, on yksi Pohjanmaan vanhoista keskiaikaisista emäpitäjistä. Vuoteen 2006 asti itsenäisen Saloisten seurakunnan jäsenmäärä oli 2000-luvun alkuvuosina noin 6 700.[1]

Saloisten kirkko
Saloisten kirkko ja kellotapuli.
Saloisten kirkko ja kellotapuli.
Sijainti Saloinen, Raahe
Koordinaatit 64°39′00.5″N, 024°27′06.5″E
Seurakunta Raahen seurakunta
Rakentamisvuosi 1932
Suunnittelija Pekka Karvonen
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 200
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Saloisten kirkko, sankarihaudat

Vanha kirkko muokkaa

 
Saloisten vanha kirkko kuvattuna vuonna 1927 (tai 1924).

Saloisten, silloiselta nimeltään Salon, vanha kirkko rakennettiin 1490-luvun lopulla Kirkkoluodolle, hieman nykyisen kirkon eteläpuolelle, koska venäläiset olivat polttaneet aiemman kirkon vanhan vihan aikana. Ennen venäläisten tuloa kirkon arvokkaimmat esineet pyhän Olavin ja neitsyt Marian alttarikaapit veistoksineen oli ennätetty viedä turvaan ja ne pelastuivat tällä tavoin jälkipolville. Saloisten vanha kirkko oli hirsirakenteinen tukipilarikirkko, jonka länsipäädyssä oli korkea torni. Kirkon suojeluspyhimys oli Pyhä Olavi. Myös aiempi venäläisten polttama kirkko oli sijainnut samalla paikalla Kirkkoluodossa, vaikka erään perimätiedon mukaan myös Ristikari olisi vanha kirkonpaikka, Ristikari on kuitenkin noussut merestä vasta 1500-luvun alkuun mennessä.

Vuonna 1622 kirkko siirrettiin, Salonlahden mataloitumisen takia, mantereen puolelle nykyiselle paikalle. Siirron yhteydessä kirkkoa laajennettiin jatkamalla sitä keskeltä 2,5 metriä. Vuonna 1641 vaasalainen Christian Wilbrandt maalasi kirkkoon komeat seinämaalaukset. Kirkon torni kallistui pahasti vuoden 1723 myrskyssä ja piispa Herman Witte määräsi puoliksi kaatuneen tornin revittäväksi alas vuonna 1725. [2][3] Salon vanha keskiaikainen puukirkko säilyi vuoteen 1930, jolloin se tuhoutui tulipalossa kesken loppiaisaamun jumalanpalvelusta. Kirkon keskiaikainen irtaimisto onnistuttiin kuitenkin pelastamaan palosta.

Krusifiksin pelastumisesta kerrotaan seuraavanlaista tarinaa: Krusifiksi oli kiinnitetty seinään alttarin yläpuolelle, kirkon palaessa eräs paikallinen isäntä kiipesi krusifiksin luo, otti tukevan otteen ristiinnaulitusta ja ponnisti jaloillaan niin että krusifiksi irtosi seinästä ja isäntä Jeesus sylissä pudota mätkähti kirkon lattialle. Nykyisin kyseinen krusifiksi on uuden kirkon alttarilla.[4][3]

Keskiajalta säilynyt esineistö muokkaa

Saloisten nykyisessä kirkossa on nähtävillä edellisen kirkon palosta säilyneitä esineitä:

  • Pyhän Olavin puuveistos ja alttarikaappi. Hankittu Salon ensimmäiseen kirkkoon vuosien 1420–1430 vaiheilla Lyypekistä. Pelastui venäläisiltä vanhan vihan aikana ja oli vuoden 1930 palon aikana entisöitävänä, joten pelastui uudelleen.
  • Neitsyt Marian puuveistos ja alttarikaappi. Hankittu Salon ensimmäiseen kirkkoon Lyypekistä hieman pyhän Olavin kaappin jälkeen. Pelastunut kaksi kertaa samalla tavoin kuin edellinen.
  • Pietarin ja Paavalin puuveistokset ovat pohjalaista työtä noin vuodelta 1500. Alun perin myös niillä on ollut alttarikaappi.
  • Johannes Kastajan ja Apostoli Johanneksen veistokset ovat myös pohjalaisia ja samalta ajalta kuin edellinen.
  • Pyhän Birgitan veistos noin vuodelta 1480.
  • Tuntematon naispyhimys pohjalaista työtä noin vuodelta 1500.
  • Krusifiksi vuosien 1475–1500 vaiheilta.
  • Kaappi, jossa on ilmeisesti säilytetty ehtoollisvälineitä. Pohjalaista työtä vuoden 1500 tienoilta.
  • Kastepöytä.[4]

Tapuli muokkaa

Kirkon vieressä oleva tapuli on vuodelta 1785, ja sen suunnittelijaksi on mainittu kuningas Kustaa III. Tapulin on rakentanut kirkonrakentaja Jacob Rijf. Ulkoasultaan tapuli edustaa uusklassismia. Alun perin vuonna 1785 piti rakentaa barokkityylinen tapuli, mutta se ei miellyttänyt kuningas Kustaa III:ta ja hän luonnosteli nykyisen tapulin. Alun perin vuonna 1783 tapuli oli avonainen neljän joonialaisen puisen pylvään kannattelema katos. 1800-luvulla rakennelma nostettiin puiselle 2,3 m korkealle jalustalle ja vuorattiin laudoilla ja varustettiin luukuilla, jolloin se sai nykyisen muotonsa. Tapulissa on kolme kelloa. Paikalla on ollut tapuli myös aiemmin.[3]

Kirkonkellot muokkaa

Isonvihan aikana venäläiset veivät Salon seurakunnan kirkonkellot. Perimätieto kertoo, että ne olisi viety Terijoen seurakuntaan. Nykyisin Saloisten kellotapulissa on kolme kelloa. Vanhin kelloista on vuodelta 1737, ja sen on lahjoittanut raahelainen porvari Hendrich Kröger, jonka vaimo oli sukua Salon Juusolan talonväelle. Kellossa on ruotsinkielinen kirjoitus, joka kuuluu suomennettuna seuraavasti:

Yhdellä sivulla:

»Jumalan ja kuninkaan armosta minut on valittu kutsumaan kappelia Salo nimeltään, Jumala suokoon jokaisen väsymättä saapua Herran pyhään huoneeseen ja siellä sydämestään tarkastella todellista elämän valoa.»

Toisella sivulla:

»Jumala siunatkoon kuningas Fredrik ensimmäistä ja kuningatartamme. Meidän Fahlenius ja Frölich saakoon rauhan taivaan asunnossa. Georg Ståhlberg, Montin ja Winqvist voivat vielä toivoa. Minun toivoni on, Jumala suokoon saavuttaa taivallisen ilon.»

Alareunassa:

»Valanut G. Meyer Tukholmassa ja tilannut Hend. Kröger.»

Toinen kello on hankittu suuren kirkkoriidan jälkeen vuonna 1764, kirkkoherrana oli silloin, tunnettu Saloisten historian kirjoittaja, Thomas Stenbäck. Hän laati kelloon seuraavan suomenkielisen kirjoituksen:

»Tämä kello on wanha Salon

Ämä kircon, pienexi Cappeliseura
Cunnaxi äänehen cahden kylän
Salon ia Piehingin asuwaisten
culutuxella ostettu wuonna
1764. silloin oli täsä kirkcoherra
Thomas Stenbäck ia Cappalaisna

Petrus Groen.»

Valajasta sanotaan:

»Walettu cuningalliselda

Styckein walaialda directeurildä
Gerhard Meyerilda Stockholmissa

wuonna 1764»

Lisäksi Stenbäck laati kelloon seuraavan runon:

»Oli äsken äänettömään

kircon meno menemesä
Emä wanha Waipumasa
kirco sarelta Salosten
Mutta awulla autettu
taas on ylös ylimeisen
Saatu sanan saarna soimaa

Loppuun asti asiallisesten.»

»Tulin minä mielellääni

Tädä äänehen lisäämään
Huocauxin herättämään
Pyyteämään pyhiin litoihin
Walkian waarois waromaan
Cuolon töitä cuuluttamaan
Siuna Salon seuracundaan

Autuun armias andaija»

Kellon yläreunassa lukee:

»Jolla on corvat cuulla, se Cuulcoon, Luc. 88.»

Kolmas kello hankittiin vuonna 1943, koska molemmat vanhat kellot halkesivat. Vanhat kellot oli aiemmin sijoitettu uuden kirkon torniin ja kiinnitetty tiukasti paikoilleen, koska torni ei kestänyt niiden heilumista. Vanhat kellot korjattiin myöhemmin ja sijoitettiin yhdessä uuden kanssa takaisin tapuliin. Uusi kello on valettu Tampereella Lokomon tehtaalla, ja siinä on kirjoitus:

»Minä itken kuolleita ja kutsun eläviä.[3]»

Vaivaisukko muokkaa

Saloisten kirkon vaivaisukko, joka on ollut aiemmin nähtävänä Saloisten kotiseutumuseossa Arkkukarissa, siirrettiin kesällä 2009 perinteiselle paikalleen tapulin ovelle. Se on 162 cm pitkä ja hattupäinen ja se on ollut alun perin kiinnitettynä tapulin seinään. Ukon on tehnyt Abraham Tervaluoto vuonna 1853 ja korjannut Valtteri Hyväri vuonna 1968. Se oli käytössä vielä uuden kirkon alkuaikoina, mutta siirrettiin sitten varastoon ja lahjoitettiin vuonna 1967 Saloisten kotiseutumuseolle.[3][5] Vaivaisukko on sittemmin palautettu paikalleen tapulin seinustalle.[6]

Urut muokkaa

Saloisten kirkon urut ovat 16-äänikertaiset, ja ne on rakentanut Erolan urkurakentamo Nummelasta vuonna 1983.[1]

Lasimaalaukset muokkaa

Kirkon alttaripäädyn lasimaalaukset on tehnyt Onni Oja vuonna 1979. Vasemmanpuoleinen on nimeltään Piinattu-nöyryytetty ja oikeanpuoleinen Vapautettu.[1]

Sankarimuistomerkki muokkaa

Sankarihautojen vieressä on Ensio Seppäsen tekemä pronssinen sotilasta esittävä patsas sekä risti. Muistomerkki on valmistunut vuonna 1971.[1]

Kirkkoherrat muokkaa

Keskiajan Salosta on säilynyt vain kahden kirkkoherran nimet, muuten luettelo on varsin täydellinen, kiitos kirkkoherra Martinus Peitziuksen ja hänen poikansa Gabriel Peitziuksen laatiman ns. Codex Peitziuksen.

Salon emäseurakunta muokkaa

  • Pietari Jaakonpoika 1430-luvulla.
  • Hans Nicolai 1470-luvulla.
  • Niilo 1538–1548.
  • Petrus Simonis 1549–1560.
  • Henricus Laurentii Svart eli Musta 1561–1565, paikallista Fordell sukua.
  • Henricus Olai Rödh (Uhlåträskensis) eli Puna-Heikki 1566–1582.
  • Ljungo Thomae Limingius 1581–1592, tunnetaan myös lain käännöksestään.
  • Johannes Marci Urus (Tamlander) 1592–1604.
  • Matthaeus Georgi Matthesius Halicoensis 1603–1623.
  • Johannes Thomae Londinus 1624–1668.
  • Matthias Johannis Salonius 1668–1690.

[4]

Raahen-Salon kirkkoherrakunta muokkaa

  • Johannes Prochman 1691–1721 asui Salon pappilassa ja hoiti ainakin Westzynthiuksen sairastellessa kirkkoherran tehtäviä, oli kuitenkin virallisesti Siikajoen kirkkoherra.
  • Magnus Gabrielis Westzynthius 1691–1692.
  • Petrus Portinus 1692–1696.
  • Martinus Henrici Peitzius 1697–1726, laati poikansa apulainen Gabrielin kanssa Codex Peitziuksen.
  • Anders Wijnquist 1728–1736.
  • Gustaf Bogman 1738–1756.
  • Thomas Stenbäck 1757–1773, kirjoitti Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista kirjan.
  • Johan Simelius 1774–1792.
  • Jakob Carp 1790–1801.
  • Jonas Cajanus 1803–1817.
  • Gabriel Borg 1818–1825.
  • Johan Gyllenberg 1826–1843.
  • Hans Nyman 1845–1850.
  • Konstantin Törnudd 1853-1858.
  • Karl Kristian Lindfors 1861–1866.
  • Edvart Wilhelm Borg 1869–1886.
  • Knut Fredrik Durchman 1888–1919.

[3][7][8][9]

Saloisten seurakunta muokkaa

  • Oskari Aarnio 1923–1928.
  • Eino Heinemann 1928–1929.
  • Gunnar Olander 1929–1930.
  • Oskar Heikinheimo 1930–1931.
  • Reino Niininen 1931.
  • L. Ruskomaa 1931–1945.
  • Heikki A. Anttila 1945–1952.
  • Kauko Kärkkäinen 1953–1964.
  • Martti Ruotsalainen 1964–1966.
  • Ilkka Tapio Silvola 1967–1969.
  • Niilo Olavi Suikkari 1970–1972.
  • Kauko Ahola 1972–1999.
  • Tuomo Matala 1999–.

[8][10]

Nykyisen yhdistyneen Raahen, Saloisten ja Pattijoen seurakunnan kirkkoherrana jatkaa Tuomo Matala.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Saloisten Pyhän Olavin Kirkko, (seurakunnan esite)
  2. ↑ Raahen tienoon historia II, Ossi Viitala, 1995
  3. ↑ a b c d e f Pappeja, talonpoikia, Martti Levón 1971
  4. ↑ a b c Raahen tienoon historia I, Pekka Toivanen, Aulis Forss, 1990
  5. ↑ Vaivaisukot: tummatukka ja kirkonäijät, Kaija Santaholma 2001.
  6. ↑ Saloisten kirkko Raahen seurakunta. Viitattu 12.12.2023.
  7. ↑ Raahen tienoon historia II, Toivo Nygård, Heikki Rantatupa, Pekka Toivanen, Ossi Viita 1995
  8. ↑ a b Raahen tienoon historia III, Matti Lackman 1991
  9. ↑ Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista, Thomas Stenbäck 1700-luvun puolivälin jälkeen.
  10. ↑ Kotiseutumme Pattijoki, Raahe, Vihanti 2001–2002, Botnia-foto

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saloisten_kirkko&oldid=22042121”