Sallan taistelut (talvisota)

Sallan taistelut olivat osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä talvisotaa. Puna-armeija oli saanut käskyn edetä Sallan läpi Kemijärvelle ja Sodankylään ja sieltä Rovaniemelle parissa viikossa. Rovaniemeltä hyökkäystä oli tarkoitus jatkaa Tornioon ja katkaista tällä tavalla Suomi kahtia. Suomalaisjoukot onnistuivat kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksen Kemijärven itäpuolella.

Sallan taistelut
Osa talvisotaa
Suomalaisten hyökkäykset ja Neuvostoliiton perääntymisrajat
Päivämäärä: 30. marraskuuta 1939 – 28. helmikuuta 1940 Paikka: Salla, Suomen Lappi Lopputulos: Suomen voitto
Osapuolet
Suomi Svenska Frivilligkåren	Neuvostoliitto
Komentajat
Kurt Martti Wallenius Ernst Linder	Vasili Tšuikov Mihail Duhanov
Vahvuudet
Useita pataljoonia 10. helmikuuta 1940 alkaen 9 400 ruotsalaista ja norjalaista vapaaehtoista	Yksi divisioona
Tappiot
Suomi: 187 kaatunutta 211 haavoittunutta 21 vangittua Vapaaehtoiset: 23 kaatunutta 39 haavoittunutta 7 vangittua	300–500 kaatunutta tai haavoittunutta

Taistelun alkaminen

Suomi

Sallassa oli vain muutamia suomalaisosastoja neuvostojoukkojen hyökätessä. Erillinen pataljoona 17. (Er.P 17), ns. ”Sallan pataljoona” oli mukana luomassa edellytyksiä sissitoiminnalle Sallan suunnalla perustamalla maastoon muona- ja ampumatarvikekätköjä. Pääosa sotatarvikkeista saatiin Rajavartiolaitokselta. Suomalaisjoukot olivat osa Lapin Ryhmää, jota johti kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius.

Neuvostoliitto

Neuvostoliiton hyökkäyksen suoritti 122. divisioona. Myös 88. divisioonaa suunniteltiin käytettävän, mutta se ei loppujen lopuksi osallistunut sotatoimiin sotatarvikkeiden puutteen vuoksi.

Taistelu

Neuvostoliiton joukkojen hyökkäys pakotti suomalaisjoukot perääntymään aina Kemijoelle asti. Eteneminen joen yli ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten sitkeän puolustuksen vuoksi. 13. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton 9. armeija käski 122. divisioonan vetäytyä Märkäjärven kylään. Tämän jälkeen ei käyty enää suurempia taisteluita, vaan tilanne muuttui asemasodaksi.