Salainen lainsäädäntö
Salainen lainsäädäntö tarkoittaa sellaista virallista oikeuslähdeaineistoa, joka periaatteessa on tarvitsijoiden saatavissa, mutta käytännössä sen käyttö on vaikeaa. Käytön vaikeus voi aiheutua ajallisista, alueellisista, kielellisistä, sisällöllisistä, taloudellisista tai teknisistä syistä. Tässä yhteydessä lainsäädäntö tarkoittaa laajempaa käsitettä kuin säädökset. Salaisen lainsäädännön piiriin kuuluu myös oikeuskäytäntö, jota ei voi ennakoida perehtymällä säädöstekstiin. Tällöin tarkoitetaan oikeastaan ymmärrettävyyttä, josta on kyse silloinkin, kun säädöksen sanamuoto ja perustelut eivät vastaa toisiaan. Oikeuslähteiden saatavuus, tavoitettavuus ja ymmärrettävyys ovat keskeisiä periaatteita kehitettäessä oikeusvaltion oikeudellista tietovarantoa.[1]
Salaisen lainsäädännön välttäminen on keskeinen tunnusmerkki arvioitaessa oikeudellista tiedonsaantia. Oikeudellisessa informaatiolähdeopissa pidetään tärkeänä, että viralliset oikeuslähteet ovat saatavilla sekä julkaisuina että ajantasaisina toimitteina tietoverkoissa maan virallisilla kielillä. Nykyaikaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuskäsitys vaatii säädösten julkaisemista ennen niiden voimaantuloa. Suomen perustuslain 79 pykälän mukaan laki voi tulla voimaan samana päivänä kuin se julkaistaan. Tämä ei kuitenkaan ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista, sillä sen periaatteisiin kuuluu lakien julkaiseminen niin ajoissa, että niihin voi perehtyä ennen voimaantuloa. Salaisesta lainsäädännöstä on kyse myös silloin, jos lainvalmistelujulkaisut eivät ole asianmukaisesti saatavilla.[1]
Oikeuslähteen käyttö voi vinoutua, jos lehdistötiedote tarjotaan saataville paljon ennen päätöksen tai sen tiivistelmän käyttöön antamista. Lehdistötiedotteet eivät luo oikeutta, vaan ne ainoastaan hahmottelevat oikeuden olemusta. Tällaisia ongelmia saattaa ilmetä etenkin viranomaisten päätösviestinnässä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 1055–1057.