Saksanpihlaja
Saksanpihlaja (Aria edulis, syn. Sorbus aria) on kesävihanta puulaji lapapihlajien suvussa ja ruusukasvien heimossa. Se on tyyppilaji suvussa Aria, joka on aiemmin luokiteltu pihlajien (Sorbus) alasuvuksi. Laji kestää hyvin varjostusta ja ilmansaasteita, ja sitä käytetään yleisesti koristepuuna.
| Saksanpihlaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Lapapihlajat Aria |
| Laji: | edulis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
 |
|
| Katso myös | |
Kuvaus muokkaa
Saksanpihlaja on pienehkö puu ja kasvaa yleensä noin 4–12 metriä korkeaksi, joskus tosin yli 20-metriseksikin.[4][5][6] Puun runko on yleensä pysty ja latvus leveän kartiomainen tai munanmuotoinen.[7][4]
Lehdet ovat yksinkertaisia ja 8–12 senttimetriä pitkiä.[6][4] Ne ovat vuorottaisia ja muodoltaan puikeita tai soikeita ja toissahaisesti sahalaitaisia. Ne ovat päältä kiiltävän tummanvihreitä ja alapinnalta valkonukkaisia. Lehdet ovat sulkasuonisia ja niissä on 10–14 suoniparia.[6] Saksanpihlaja on kesävihanta ja lehtien syysväritys on ruskea.[8]
Kukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun ja hedelmät kypsyvät syys-lokakuussa. Kukinto on 8–15 senttimetriä leveä kertotasohuiskilo.[4] 10–15 millimetriä leveät kukat ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä.[6][5] Kukan teriö on valkoinen ja siinä on viisi terälehteä. Pienet pitkulaiset punaiset hedelmät ovat 8–15 millimetriä pitkiä.[6]
Levinneisyys muokkaa
Saksanpihlaja esiintyy laajalla alueella Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Luoteis-Afrikassa merenpinnantasolta 1700 metriin. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa vuoristoissa. Laji viihtyy kalkkipitoisilla maaperillä.[5][7]
Käyttö muokkaa
Saksanpihlajaa käytetään lähinnä Euroopassa koristepuuna pihoissa ja puistoissa sekä katupuuna. Suomessa se menestyy vain maan eteläosassa. Siitä on olemassa useita viljelylajikkeita.[4] Hedelmät ovat syötäviä ja niistä on myös valmistettu hilloja.[5] Myös puuainesta on käytetty, mutta puun pieni koko rajoittaa sen hyödyllisyyttä.
Lähteet muokkaa
- Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 182. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
- Marjorie Blamey, Christopher Grey-Wilson: Otavan kasvitieto, s. 194. Suomentanut Arto Kurtto. Otava, 1994. ISBN 951-1-12904-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rivers, M.C. & Beech, E.: Whitebeam (Sorbus aria) IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Saksanpihlaja – Aria edulis (Taksonomia Sennikov & Kurtto 2017 mukaan. (A phylogenetic checklist of Sorbus s.l. in Europe.)) laji.fi. 2023. Viitattu 17.12.2023.
- ↑ Sorbus aria The International Plant Names Index. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Sorbus aria - saksanpihlaja Arboretum Mustila. Arkistoitu 7.1.2015. Viitattu 24.7.2012.
- ↑ a b c d Sorbus aria Plants for a Future. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Marjorie Blamey, Christopher Grey-Wilson: Otavan kasvitieto, s. 194. Suomentanut Arto Kurtto. Otava, 1994. ISBN 951-1-12904-X.
- ↑ a b Common whitebeam Sorbus aria Kew Royal Botanical Gardens. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 182. Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.