Saksanmetsästysterrieri

Saksanmetsästysterrieri (saks. Deutscher Jagdterrier) on monenlaiseen metsästykseen käytetty saksalainen terrierirotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 3.

Saksanmetsästysterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä	Suomessa rekisteröity 6 133
Rodun syntyaika	1900-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	metsästyskoira
Elinikä	10–12 vuotta
Muita nimityksiä	saku, Deutscher Jagdterrier, German Hunting Terrier, terrier de chasse allemand, terrier cazador alemán, saksa jahiterjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #103
Ulkonäkö
Paino	uros 9–10 kg narttu 7,5–8,5 kg
Säkäkorkeus	33–40cm
Väritys	musta, ruskea tai mustanharmaa, joissa punakeltaisia värimerkkejä
Infobox OK

Ulkonäkö

Yleisvaikutelmaltaan saksanmetsästysterrieri on pienehkö, tiivis ja sopusuhtainen metsästyskoira. Runko hieman säkäkorkeutta pidempi. Pää on pitkänomainen, korvat korkealle kiinnittyneet taittokorvat. Rintakehä on syvä. Hännästä typistetään noin yksi kolmasosa (lukuun ottamatta maat, joissa typistyskielto). Karva on pinnanmyötäistä ja tiheää, laadultaan kovaa karkeakarvaista tai karkeaa sileäkarvaista. Värit musta, tummanruskea tai mustien ja harmaiden karvojen sekoitus, joissa punakeltaisia värimerkkejä. Säkäkorkeus uroksilla ja nartuilla 33–40 cm. Paino uroksilla 9–10 kg ja nartuilla 7,5–8,5 kg

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan saksanmetsästysterrieri on rohkea ja kova, mutta myös seurallinen. Se on metsästäessään kestävä ja kiihkeä, mutta kotioloissa se on helppohoitoinen ja useimmiten se myös pitää lapsista. Saksanmetsästysterrieri on yhteistyönhaluinen ja puolustaa laumaansa vaaran uhatessa. Terrierin tavoin sillä on temperamenttia kertoa mielipiteensä vastapuolen kokoon katsomatta. Tästä syystä se vaatii johdonmukaisen kasvatuksen. Vieraisiin saksanmetsästysterrieri voi suhtautua pidättyväisesti.

Alkuperä

Saksanmetsästysterrieri romanialaisessa postimerkissä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli metsästäjiä, jotka halusivat kettuterrierin sijaan rodun pelkästään metsästyskäyttöön. Metsästäjä-kynologit Rudolf Friess, Walter Zangenberg ja Carl-Erich Grünewald aloittivat mustaruskeiden luolakoirien kasvatuksen. Walter Zangenbergille lahjoitettiin neljä mustanruskeaa kettuterrieriä, joista alkoi saksanmetsästysterriereiden jalostus. Ahkeran työn tuloksena onnistuttiin monen vuoden jälkeen vakiinnuttamaan rodunomainen ulkomuoto. Näiden vuosien aikana tehtiin risteytyksiä vanhan englantilaisen karkeakarvaisen terrierin ja walesinterrierin kanssa. Suurin paino jalostuksessa oli käyttöominaisuudet: jalostettavien koirien tuli olla monipuolisia, kovia, hyvin riistaa haukkuvia ja vesityöskentelystä pitäviä, metsästysintoisia ja koulutettavissa.

Saksanmetsästysterrierikerho perustettiin Saksassa vuonna 1926. Mikkelissä perustettiin Saksanmetsästysterrierit ry vuonna 1986 edistämään rodun jalostusta ja FCI hyväksyi saksanmetsästysterrierin rotumääritelmän vuonna 1996.

Käyttötarkoitus

Saksanmetsästysterrieri on monipuolinen metsästyskoira. Niitä käytetään muun muassa turkis-, vesilintu-, kyyhkys-, jänis-, ja hirvijahdissa. Saksanmetsästysterrieri toimii vesilintujahdissa noutajana. Yleisimmin sitä käytetään luolametsästyksessä ja karkottavana koirana.

Terveys

Saksanmetsästysterrierin yleisimmät perinnölliset sairaudet ovat silmäsairauksia. Suomessa on diagnosoitu muutamia silmäsairaustapauksia. Saksassa ja Ruotsissa on todettuja paljon enemmän, sillä seuranta on tiukempi. Kaikki koirat tarkistetaan silmäsairauksilta ennen jalostusta ja taudin kantajia ei saa käyttää jalostukseen. Suomessa osat ovat siirtyneet tarkastamaan koiransa polvet ja silmät. Saksanmetsästysterriereillä on myös jonkin verran hammaspuutoksia.

Hoito

Saksanmetsästysterriereillä on monentyyppistä karvaa yksilöstä riippuen. Pitempikarvaiset koirat on nypittävä sormin 1–2 kuukautta ennen näyttelyä. Yleisesti turkki on hyvä nyppiä parisen kertaa vuodessa.

Lähteet

• Rotumääritelmä (pdf)
• Saksanmetsästysterrierit ry