Wikipedia

Saharan asutus

Saharan asutus on pääosin arabien, berberien, ja muutamien muiden kansojen kiinteää ja tilapäistä asumista Saharan autiomaan keitailla.

Dakhlan keitaan asutusta Egyptissä.
Saharassa matkustetaan vieläkin perinteisellä tavalla kamelin selässä.

Saharan kansat nykyään muokkaa

Islam on Saharan pääuskonto. Suurin osa Saharan nykyisistä kansoista kuuluu berbereihin ja arabeihin, joukossa on myös muitakin kansanryhmiä. Saharan keskiosien vuorten ja ylänköjen tuaregit[1] luetaan berbereihin. Tuaregeihin kuulumattomia berbereitä ovat Siwan keitaan, Libyan Jalun ja Awjilahin sekä etelä-Tunisian, Algerian ja Marokon joidenkin kylien asukkaat[1]. Mauritanian nemadit luetaan myös berbereihin, vaikka heitä väitetään Saharan asukkaiksi ennen berberejä, koska he hankkivat elatuksensa metsästämällä[2]. Saharan nilootteja ovat Darfurin furit[1]. Saharalaisiksi[3] kansoiksi kutsutaan Tšadissa ja Nigerissä asuvia negridisiä ryhmiä kuten kanurit, tedat ja dazat[1]. Negridisiä ovat myös nubialaiset, hausat, songhait ja fulbet. Idässä Punaisen meren rannoilla asuu arabien lisäksi myös haamilaisia bedžoja[4]. Läntisen Saharan maureiksi tai sahraweiksi sanotaan nykyään arabien, negridien ja berbereiden sekoittumisesta syntynyttä väestöä.

Saharan asutuksen historia muokkaa

 
Neoliittisella kaudella tehtyjä maalauksia Tassil n Ajjerin alueella Keski-Saharassa

Vaikka Sahara on nykyisin harvaan asuttua aavikkoa, se on ollut joskus vihreää savannia. Niinpä Saharan viimeistä asutuskautta sanotaankin "Vihreäksi Saharaksi". Saharan ensimmäiset asukkaat olivat negridejä, joiden rippeitä jäi Tibestivuorille kun Sahara kuivui[4]. Joidenkin löytöjen mukaan Saharan vihreän kauden asukkaat olisivat nykyisille nilooteille sukua. Jo neoliittikaudella Saharaan muutti paimentolaisia Lähi-idästä[4]. Tällöin Saharaan muutti berberiheimoja. Läntisen ja keskiosien berberit ovat arabeja aiemmin Saharaan muuttaneita kansoja.

Sahara jääkauden jälkeen muokkaa

Sahara oli jääkaudella hyvin kuiva noin 20000-9000 vuotta sitten[5]. Noin 20000-9000 eaa. Saharassa eli löytöjen mukaan neljän kulttuurin kansoja. Pohjoisessa elivät ouchtatialiset, lännessä Hassi el Abiooh -kansa, Keski-Saharassa ounanialaiset ja Etiopian-Itä-Sudanin seuduilla couchiitit[6][7] Eräiden teorioiden mukaan Pohjois-Saharaan syntynyt metsästäjä-keräilijöiden Capsan kulttuuri sai alkunsa Etiopiasta muuttaneesta haamilaisesta kansasta[8], samoin kuin egyptiläisetkin[9]. Hieman noin vuoden 9000 eaa. jälkeen lähellä nuoremman Dryas­kauden loppua Sahara muuttui sateisemmaksi pohjois­osia lukuun ottamatta[10]. Suunnilleen 8000-5500 eaa. Saharan sademäärä oli noin 150–400 mm suurempi kuin nyt[11].

Saharassa asui neoliittisella kaudella ja ennen sitä metsästäjiä ja paimentolaisia[12]. Saharasta on löydetty pii­kivestä, kvartsista ja puolijalokivistä tehtyjä noin 2 cm:n mittaisia nuolenkärkiä[12]. Muun muassa norsut, virta­hevot, antiloopit ja strutsit olivat metsästäjien riistana[12]. Noin 5000 eaa. Tšadjärvi lienee ollut kymmenen kertaa nykyistä laajempi[13]. Varhaisimmat kalliomaalaukset esittävät riistaeläimiä ja ovat suunnilleen ajalta 5000-4000 eaa.[14]. Saharassa oli kirahveja, strutseja, norsuja, sarvikuonoja, puhveleita, leijonia, leopardeja, pahka­sikoja ja erilaisia antilooppeja[14] sekä vesialueilla krokotiileja ja virtahepoja.

Saharan varhaisimmat asukkaat olivat luultavasti negridejä[14][15]. Noin 4000 eaa. Sahara oli jo kuivunut, niin että norsut ja suurriista kuolivat[15]. Tällöin noin 4000-3500[16] eaa. ilmestyi Saharaan luultavasti Aasiasta paimentolaiskansa, joka piti maalauksista päätellen harjalampaita ja vuohia[17].

Huippukaudella Keski-Saharassa paimennettiin lehmiä[18]. Saharasta löytyy kartiomaisia hautakammioita[19]. Jotkut tutkijat pitävät Libyan aavikolta noin vuosilta 6000-4000 eaa. tehtyjä maalauksia egyptiläisten esi-isien tekeminä[20]. Nämä maalaukset kertovat shamaanien mahdista. Kalliot seudulla ovat kuin pyramideja ja sfinksejä[20].

Sahara kuivui nopeasti vuoden 2500 eaa. tienoilla[15], mikä tuhosi karjankasvatuskulttuuria.

Saharan aavikoituminen ja uudet valloittajat muokkaa

Karjanhoito päättyi noin 1000 eaa. mennessä, jolloin pohjoiset valloittajat saapuivat hevosineen ja ilmasto kuivui[21]. Niinpä noin 1000 eaa. Saharan paimentolaiskulttuuri hävisi täysin kun alue aavikoitui[15]. Antiikin ajan Herodotoksen Historia­teoksen mukaan Saharassa asuvat troglodyytit, joita hevosten vetämissä vaunuissa kulkevat soturit hätyyttivät[19]. Roomalaisaikana Sahara oli kuivunut melkein nykyiselleen, ja Saharassa käytettiin kamelia. Arabit levittäytyivät Saharaan 700-luvulla.

Saharan kalliomaalauskaudet muokkaa

  1. Savannieläimiä[22]
  2. Suurvatsaisia ympyräpäisiä ihmisiä
  3. Nautoja, eniten kalliomaalauksia
  4. Rattaita, hevosia joita käytettiin metsästykseen, ehkä sotimiseen?
  5. n. 2000 eaa.? dromedaareja, kesykameleita, hevonen hävinnyt, aavikkoa, tuaregin kielen ensimmäiset kirjoitusmerkit

Saharan asutuskeskuksia muokkaa

Alueen suurin kaupunki on Nouakchott, Mauritanian pääkaupunki, jossa on noin 881 000 asukasta. Tämä kaupunki on Atlantin rannoilla. Myös Timbuktu Malissa, Agadez Nigerissa ja Faya Tšadissa ovat Saharan reunoilla. Ghat Libyassa ja Tamanrasset Algeriassa ovat jo pienempiä ja itse Saharan alueella. Saharan asutuskeskuksia ovat myös muun muassa Ouargla, Bechar, Hassi Messaoud, Ghardaïa ja El Oued (Algeria). Vielä näiden lisäksi Saharan keitaita ovat mm. Ghat, Kufra, Siwa, Faijum, Dahkla, Bahariya, Timimoun, ja Tidikelt.

Saharan harva tai olematon asutus alkaa siitä missä on savannin häilyvä raja. Väestötiheys on Saharassa laajalti 0-1 as/km, tyystin vaikka asutusta ovat esim. Libyan aavikko, Bilman aavikko, Erg Chech ja El Djouf. Keitaiden ja joidenkin vuorialueiden asukastiheys on luokkaa 1-10 as/km2[23].

Keitaat muokkaa

Veden puute on suurin este Saharan asutukselle. Niukasti saatavilla oleva vesi tulee muun muassa joistain harvoista joista, merestä, pohjavedestä, sateesta ja tiivistyneestä kosteudesta[24]. Saharassa ei ole suuria asutuskeskuksia. Saharan asutus sijoittuu Saharan keitaille alueille, missä pohjavesi nousee pintaan ja jokilaaksoihin (Egyptin Niili halkaisee Saharan) ja joillekin vuoristoalueille sekä Saharan laita-alueille.

Vaurailla keidasalueilla viljellään viljaa ja hedelmiä, lähinnä taateleita[25]. Keidaskylissä on yleensä alle 2000 asukasta[4]. Pienissä keitaissa ei ole viljelyä[26]. Keidasaluetta on Saharassa noin 200000 km²[27].

Saharan keitaat ovat monesti vuorisilla tai mäkisillä alueilla, tai vaihtoehtoisesti syvänteillä. Erg-alueillakin on joskus keitaita. Keitaita on eniten Algeriassa, Libyassa, Egyptissä ja Nigerissä[28].

Elinkeinot muokkaa

Ihmisten elinkeinoina ovat pääosin keidasviljely ja paimentolaisuus. Keidasviljelijät elävät paikallaan ja paimentolaiset vaeltelevat. Perinteisesti Saharan paimentolaiset eivät ole vaelteluissaan valtioiden rajoista piitanneet. Paikalliset asukkaat käyttävät Saharassa tänäänkin matkustukseen kamelia, aasia[29] sekä paimentavat vuohia ja lampaita. Nykyään Saharan halki kuljetaan monesti moottoriajoneuvoilla ja lentokoneilla. Saharan alueelta saadaan myös monia kaivannaisia, öljyä, maakaasua ja metalleja sekä suolaa. Mineraalien kaivamista rajoittavat muun muassa pitkät kuljetusetäisyydet[30].

Lähteet muokkaa

  • Ulla Elo (toim.): Pohjois-Afrikka ja Arabian niemimaa, Maailma nyt. Weilin+Göös 1993. ISBN 951-35-4921-6
  • Peter Haggett: Pohjois-Afrikka, Maailma tänään, Tieteen kuvalehden hakuteos. Bonniers Kööpenhamina 1998, Nide 16. ISBN 87-427-0820-6
  • Teos: Sahara; Tekijä: Swift, Jeremy ja time-Life-kirjojen toimittajat; Sarja: Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. WSOY 1982. ISBN 951-0-10936-3. Suomentanut Ilona Selevius.
  • Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Otava Keuruu 1983. ISBN 951-1-07255-2
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Swift, Jeremy: Sahara. Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. Suomentanut Ilona Sevelius. WSOY. ISBN 951-0-10936-3.
  • Armoton luonto, Valitut palat 1993, Kirj, Robert C. Albers, Ensimmäinen painos 1993, ISBN 951-584-001-5, alkuteos Great Disasters, Readers Digest 1989, Suom. Mervi Ovaska ym., Luku Saharan synty, s. 28-31.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d The Sahara temehu.com The Languages Spoken in the Sahara
  2. ↑ Swift 1982, s 124
  3. ↑ Encyclopedia Britannica 1974, Macropaedia 1, ISBN 0-85229-290-2, Artikkeli Africa, s. 226
  4. ↑ a b c d Elo 1993, s 48
  5. ↑ Fagan 2008, s 142
  6. ↑ Cartes de l'afrique au Mesolithique et Neolithique
  7. ↑ that's what Happened in North Africa between 20.500BC to 1500 BC (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Les Proto-Berbères Capsiens
  9. ↑ Le paléolithique algérien Jahiliyya : ignorance ou trésor ?
  10. ↑ Fagan 2008, Pitkä kesä, s 124
  11. ↑ Fagan 2008, s 243
  12. ↑ a b c Swift 1982, s 22
  13. ↑ Armoton luonto, Saharan synty, s 29
  14. ↑ a b c Swift 1982, s 54
  15. ↑ a b c d Armoton luonto, Saharan synty, s 30
  16. ↑ Fagan 2008, s 244
  17. ↑ Swift 1982, s 56
  18. ↑ Swift 1982, s 58
  19. ↑ a b Swift 1982, s 23
  20. ↑ a b Geo,Geo-lehti, Tammikuu 2011, 1/2011, Saharan arvoitus, Uwe George, s 107, s 109
  21. ↑ Swift 1982, s 60
  22. ↑ Maailman kiehtovimmat paikat, Patrice Mileron, Valitut palat 2008, 1. painos 2008, Painettu Portugalissa, ISBN 978-951-584-804-8, s 42
  23. ↑ Encyclopedia Britannica 1974, Macropaedia 1, ISBN 0-85229-290-2, Artikkeli Africa, s. 204
  24. ↑ Haggett-Hakala 1998, s. 83.
  25. ↑ Rikkinen 1983, s. 77
  26. ↑ Elo 1993, s 30
  27. ↑ Eesti Enstylopeedia 8, 1995, s 302
  28. ↑ Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 1974, ISBN 0-85229-290-2, 73-81025,artikkeli Africa, s 212
  29. ↑ Encyloppaedia Britannica, Macropaedia, 1974, Osa 16 Rubens-Somalia, ISBN 0-85229-290-2, Congress Catalog card Number 73-81025, Sahara (Desert), s. 149
  30. ↑ EB 1993, Osa 10 s. 303
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saharan_asutus&oldid=22157500”