Safraniini

kemiallinen yhdiste

Safraniini (C20H19N4Cl) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään väriaineena muun muassa bakteerisolujen värjäyksessä ja analyyttisessä kemiassa.

Safraniini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 3,7-dimetyyli-10-fenyylifenatsin-10-ium-2,8-diamiinikloridi
CAS-numero 477-73-6
PubChem CID 2723800
SMILES CC1=CC2=C(C=C1N)[N+](=C3C=C(C(=CC3=N2)C)N)C4=CC=CC=C4.[Cl-] [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C20H19N4Cl
Moolimassa 350,842 g/mol

Syövyttävä[2]

Käyttö muokkaa

Safraniinia käytetään niin sanottuna vastavärinä gramvärjäyksessä. Kidevioletti värjää bakteerit violeteiksi. Alkoholi- tai asetoni-alkoholikäsittelyn jälkeen gramnegatiiviset bakteerit ovat menettäneet värinsä, mutta grampositiiviset eivät. Tämän jälkeen gramnegatiiviset bakteerit voidaan värjätä safraniinilla punaisiksi.[3] Safraniinia käytetään myös rustokudostutkimuksissa. Väriaine sitoutuu kondroitiinisulfaattiin ja kerataanisulfaattiin, mutta ei kollageeniin.[4]

Safraniinia voidaan käyttää myös redox-indikaattorina. Yhdisteen hapettuneen muodon väri on sinivioletti, ja pelkistynyt muoto on väritön.[5] Yhdisteen hapetus-pelkistys potentiaali on niin matala, että se soveltuu käytettäväksi indikaattorina vain, kun titrauksena on vahvasti pelkistävä liuos. Tällaisia ovat esimerkiksi Cr2+-, Ti3+- tai V2+-ioneja sisältävät liuokset.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Safranine T – Substance summary NCBI. Viitattu 7. toukokuuta 2010.
  2. Safraniini (Safraniini O) Käyttöturvallisuustiedote. 21.5.2015. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 31.5.2018. (suomeksi)
  3. Louise Simmers: Diversified health occupations, s. 567. Cengage Learning, 2003. ISBN 978-1-4018-1456-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  4. Yuehuei H. An, Kylie L. Martin: Handbook of histology methods for bone and cartilage, s. 217. Humana Press, 2003. ISBN 978-0-89603-960-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  5. Neelima Rajvaidya, Dilip Kumar Markandey: Microbiology, s. 217. APH Publishing, 2006. ISBN 978-8131300046. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  6. Keihei Ueno, Toshiaki Imamura, K. L. Cheng: Handbook of organic analytical reagents, s. 519. CRC Press, 1992. ISBN 9780849342875. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.