Saatanallinen Raamattu
Saatanallinen Raamattu (engl. The Satanic Bible) on Anton Szandor LaVeyn vuonna 1969 kirjoittama okkulttis-filosofinen kirja. Se sisältää LaVeyn satanistisen filosofian perusteet, satanistisia rituaaleja ja muita aiheeseen liittyviä esseitä. Teosta pidetään modernin magian ja satanismin klassikkona.
| Saatanallinen Raamattu | |
|---|---|
| The Satanic Bible | |
 Kirjan kansi |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Anton Szandor LaVey |
| Genre | filosofia, okkultismi |
| Julkaistu | 1969 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Paula Merensuo |
| Kustantaja | Voimasana |
| Julkaistu | 2007 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 208 |
| ISBN | 978-952-5261-12-7 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Saatanallisen Raamatun pääteemat ovat yksilökeskeinen hedonismi, rationalistinen lähestymistapa uskontoihin ja mustan magian käyttö. Teosta ei pidä sotkea kabbalistiseen Mustaan raamattuun, joka on vanha noituuden ja magian loitsu- ja manauskirja.
Kirja muokkaa
Saatanallinen Raamattu on jaettu neljään osaan ns. neljän elementin (tuli, ilma, maa, vesi) mukaan. Lisäksi kirjan lopussa on 19 Eenokin Avainta, eenokinkielisiä tekstejä jotka on tarkoitettu käytettäväksi rituaaleissa.
Tuli: Saatanan Kirja – Infernaalinen häväistyskirjoitus muokkaa
Sisältää laveylaisen satanismin keskeiset periaatteet yhden esseen ja viiden eri listan muodossa.
Ilma: Luciferin Kirja – Valistus muokkaa
Sisältää filosofian tarkempaa tutkailua ja selittämistä kahdessatoista esseessä. Aiheina ovat kristinuskon Jumala, Saatana, viha ja rakkaus, seksi, viettelykset, kuolemanjälkeinen elämä, uskonnolliset pyhäpäivät sekä enemmän tai vähemmän surullisenkuuluisa Musta messu.
Maa: Belialin Kirja – Maan herruus muokkaa
Sisältää ohjeita satanistisiin rituaaleihin, ja muita aihetta sivuavia esseitä.
Vesi: Leviatanin Kirja – Raivoava meri muokkaa
Sisältää erilaisia kirjoituksia, joita voi lausua rituaalien aikana, sekä mm. listan paholaisten nimistä, joita esiintyy eri uskonnoissa ja kulttuureissa.
Viitteet filosofiaan muokkaa
Saatanallinen Raamattu ei itsessään sisällä kirjallisia viitteitä. Teoksen symboliikka on johdettavissa semiittiseen kulttuuriin, josta näkyvimpänä ilmentymänä toimii voimasana Shemhamforash. Sanan voidaan katsoa olevan adaptaatio sanasta 'Shem ha-meforash', jonka tulkitsijana on toiminut muun muassa Gershom Scholem.[1]lähde tarkemmin?
Kirjallisuus muokkaa
- LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen raamattu. (The Satanic Bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Sivut 8–18: Peter H. Gilmore: Adamantiiniporttien avaaminen. Sivut 19–29: Tapio Kotkavuori: Tulen ajan aamunkoitteessa. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7.
Lähteet muokkaa
- ↑ Jacobson, Eric. 2003. Metaphysics of the Profane. The Political Theology of Walter Benjamin and Gershom Scholem. Columbia University Press, New York.
Aiheesta muualla muokkaa
- Jantso Jokelin: Tyhmyyttä vastaan. Aviisi 4/2007.