SS Baychimo
Baychimo oli teräsrakenteinen 1 322 tonnin höyrylaiva, joka oli rakennettu vuonna 1914 Ruotsissa. Aluksen omisti kanadalainen Hudson's Bay Company, joka käytti alusta Pohjois-Amerikan luoteisrannikon turkiskaupassa. Aluksen toiminta-alueena oli Victoriansaaren rannikko Kanadan Luoteisterritorioissa. Alus tuli kuuluisaksi sen jälkeen, kun miehistö oli hylännyt aluksen ja se muuttui ajelehtivaksi aavelaivaksi.
| SS Baychimo | |
|---|---|
 SS Baychimo Kanadan aluevesillä vuonna 1931. |
|
| Lippuvaltio |
 Saksan keisarikunta (1914-1921), GBR (1921-) |
| Kotipaikka | Ardrossan, Scotlanti |
| Aiemmat nimet | SS Ångermanelfven |
| Omistaja | Hudson's Bay Company (1921-) |
| Aiemmat omistajat | Baltische Reederei GmbH, Hampuri (1914-1921) |
| Rakennustelakka | Lindholmens Mekaniska Verkstad A/B,Göteborg , Ruotsi |
| Rakennusnumero | 420 |
| Vesillelasku | 1914 |
| Status | Hylätty 1931, viimeinen havainto 1969 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 70,1 m |
| Bruttovetoisuus | 1 322 brt |
| Koneisto | Höyrykone |
| Nopeus | 19 km/h |
| Nopeus | 10 kn |
Historia muokkaa
Aluksen rakensi työnumerolla 420 Linholmens Mekaniska Verkstad AB Göteborgissa Ruotsissa vuonna 1914. Sen alkuperäinen tilaaja oli Hampurissa Saksassa pääkonttoriaan pitävä Baltische Reederei K.G. Aluksen pituus on 70,15 metriä, ja siinä oli kolmipaisuntahöyrykone, joka antoi alukselle kymmenen solmun eli noin 18,5 kilometrin tuntinopeuden. Alun perin aluksen nimi oli Ångermanelfven. Alus purjehti Hampurin ja Ruotsin välillä ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka, jonka jälkeen se luovutettiin sotakorvauksena Isolle-Britannialle.
Hudson's Bay Company hankki aluksen omistukseensa vuonna 1921 ja antoi sille nimeksi Baychimo. Aluksen uusi kotisatama oli Ardrossan Skotlannissa, josta käsin alus teki yhdeksän onnistunutta matkaa Kanadan rannikon kauppa-asemille vieden elintarvikkeita ja tuoden paluukuormana turkiksia.
Hylkääminen muokkaa
1. lokakuuta 1931 Baychimo oli aloittanut paluumatkan turkislastissa, kun se juuttui ahtojäihin. Miehistö hylkäsi aluksen nopeasti, matkaten ahtojäitä pitkin vajaan kilometrin päähän Barrow’n kylään, jossa he viettivät seuraavat kaksi päivää. Alus kuitenkin irtosi jäistä itsekseen ja miehistö palasi takaisin laivalle. Alus juuttui jäihin uudelleen 8. lokakuuta, tällä kertaa lujemmin, ja 15. lokakuuta Hudson's Bay Company lähetti lentokoneen noutamaan aluksen miehistöä. 22 miestä nousi lentokoneeseen, mutta alukselle jäi 15-henkinen miehistö, jonka aikomuksena oli odottaa aluksen lähistöllä talven ylitse. Miehet rakensivat lähistölle puisen majan.
24. marraskuuta alueella riehui voimakas lumimyrsky. Sen laannuttua miehistönjäsenet totesivat Baychimon kadonneen jäljettömiin. Aluksen päällikkö päätteli, että alus oli hajonnut myrskyssä ja uponnut. Muutamia päiviä myrskyn jälkeen inuittikalastaja ilmoitti kuitenkin heille nähneensä Baychimon ajelehtimassa noin 45 meripeninkulman päässä miesten turvapaikasta. Miehet onnistuivat löytämään aluksen, ja pääteltyään ettei alus selviytyisi talven ylitse he kokosivat arvokkaimmat turkikset ja kutsuivat lentokoneen noutamaan heitä. Alus hylättiin tuuliajolle.
Baychimo aavelaivana muokkaa
Alus ei kuitenkaan uponnut, ja seuraavien vuosikymmenten aikana siitä tehtiin useita havaintoja. Havaitsijat onnistuivat nousemaan aluksen kannelle useita kertoja, mutta yhdelläkään aluksella vierailleella seurueella ei ollut tarvittavaa pelastusvälineistöä, tai huononeva sää pakotti heidät vetäytymään.
Viimeinen raportoitu kohtaaminen Baychimon kanssa tapahtui vuonna 1969, 38 vuotta aluksen hylkäämisen jälkeen. Ryhmä inuiteja löysi aluksen juuttuneena jäihin Beaufortinmerellä Cape Barrow’n ja Point Barrow’n välisellä merialueella. Joidenkin lähteiden mukaan alus oli kuitenkin nähty Icy Capen ja Point Barrow’n välisellä vesialueella Tšuktšinmerellä Alaskan luoteisrannikolla.[1]
Aluksen lopullinen kohtalo on tuntematon ja sen oletetaan uponneen.
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Dalton, Anthony: Baychimo: Arctic Ghost Ship, Heritage House, 2006, ISBN 1-894974-14-X
- Gillingham, Donald W.: Umiak!, Museum Press, 1955.
Aiheesta muualla muokkaa
- The Ship That Would Not Die — S.S. Baychimo (englanniksi)
- UNESCO Courier: elo-syyskuu 1991 (englanniksi)
- Time Magazine, 29. helmikuuta 1932: Lyhyt kertomus aluksen etsinnästä (englanniksi)
- Alan Boltonin sivu laivalla olleesta isoisästään (englanniksi)