S-1 Uranium Committee
S-1 Uranium Committee oli Yhdysvaltain komitea, joka tutki uraaniin ja atomipommiin liittyivä asioita ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Se käynnistettiin Lyman James Briggsin johtamana nimellä Briggs Advisory Committee on Uranium. Myöhemmin se liitettiin National Defense Research Committeen alaisuuteen.
Lokakuussa 1939 presidentti Franklin D. Roosevelt perusti Albert Einsteinille lupaamansa uraanikomitean, joka tapasi ensimmäistä kertaa 21. lokakuuta. Komiteaan kuului sekä siviili- että sotilasjäseniä. Sen puheenjohtajaksi valittiin National Bureau of Standardsin johtaja Lyman J. Briggs.[1] Vuoden 1940 alussa komitea ehdotti, että hallitus keskittyisi rahoittamaan isotooppierotukseen liittyvää tutkimusta sekä Enrico Fermin ja Leó Szilárdin fissioketjureaktioon liittyvää työtä Columbian yliopistossa.[2] Yhdysvaltain uraanitutkimus sai uutta motivaatiota, kun saksalaisen Kaiser Wilhelm -instituutin oli aloittanut laajan uraanitutkimuksen.[1]
Heinäkuussa 1940 National Defense Research Committeen johtaja Vannevar Bush siirsi komitean NDRC:n alaisuuteen ja järjesti sen uudelleen. Komiteasta tuli tieteellinen elin, ja siitä poistettiin kaikki sotilasjäsenet. NDRC:n hallinnassa komitea pystyi saamaan parempaa rahatusta tutkimukselle, sillä se ei ollut enää riippuvainen asevoimien varoista.[2] Komitea sai sodan aikana kritiikkiä, ja erityisen voimakkaasti sitä kohtaan hyökkäsi Nobel-palkittu Ernest Orlando Lawrence. Bush puolusti Briggsiä mutta ymmärsi monien muiden tavoin kritiikin osuvan kohdalleen. Bush pyysikin Lawrencea toimimaan Briggsin avustajana, mihin Lawrence suostui. Briggsille asiasta kerrottiin 27. maaliskuuta 1941.[3] Kun Office of Scientific Research and Development (OSRD) perustettiin kesällä 1941 korvaamaan NDRC, uraanikomitea siirtyi OSRD:n hallintoon. Komitea sai koodinimekseen S-1.[4]
Brittiläisten MAUD-raportti vahtisti yhdysvaltalaisten uskoa atomipommin rakentamiseen, sillä brittitieteilijät vakuuttivat, että pommi voisi olla valmis sodan aikana. Bush ja James Bryant Conant vahvistivatkin pian uraanikomiteaa. Enrico Fermi nimettiin teoreettisten tutkimusten johtoon ja Harold Urey valittiin johtamaan isotooppierotukseen ja raskaaseen veteen liittyvää tutkimusta.[5]
Atomiohjelma siirrettiin kesäkuussa 1942 maavoimien Manhattan-projektille. Uraanikomitea jatkoi enää vain yliopistotutkimuksen ja pilottitehtaiden johdossa. Lisäksi sen yhteyteen luotiin S-1 Executive Committee, johon kuuluivat James Conant, Lyman Briggs, Arthur H. Compton, Ernest Lawrence, Edgar Murphee ja Harold Urey. Sen tehtävänä oli valvoa OSRD:lle jätettyä tutkimusta.[6]
Lähteet muokkaa
- Zachary, G. Pascal: Endless Frontier. New York: Free Press, 1997. ISBN 0-684-82821-9. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b The Uranium Committee The Atomic Heritage Foundation. Arkistoitu 4.1.2009. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Early Uranium Research The Manhattan Project: An Interactive History. Office of History and Heritage Resources. Arkistoitu 22.11.2010. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Zachary, s. 192-193.
- ↑ Reorganization and Acceleration, 1940-1941 The Manhattan Project: An Interactive History. Office of History and Heritage Resources. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
- ↑ The MAUD report, 1941 The Manhattan Project: An Interactive History. Office of History and Heritage Resources. Arkistoitu 22.11.2010. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
- ↑ The U.S. Army Corp of Engineers - June 1942 The Atomic Heritage Foundation. Arkistoitu 4.1.2009. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)