Säämiskäkurkkuorneero
Säämiskäkurkkuorneero (Automolus ochrolaemus) on laajalla alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava orneeroihin kuuluva varpuslintu.
| Säämiskäkurkkuorneero | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Orneerot Furnariidae |
| Suku: | Lehtiorneerot Automolus |
| Laji: | ochrolaemus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Automolus ochrolaemus |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Säämiskäkurkkuorneero on kooltaan noin 19 cm pitkä. Laji on selästään ja päästään oliivinruskea ja päässä on silmän ympärillä vaaleankellertävä rengas. Siivet ovat hieman selkää ruskeammat. Perä ja pyrstö ovat väritykseltään kastanjanruskeat. Säämiskäkurkkuorneeron kurkku on vaalean kellertävän ruskea. Vatsa on vaalean ruskehtava. Säämiskäkurkkuorneero muistuttaa isolehtiorneeroa (Automolus melanopezus), mutta jälkimmäisellä on oranssi kurkku ja siltä puuttuu silmää ympäröivä rengas.[3][4]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Säämiskäkurkkuorneeroa tavataan alueelta, joka ulottuu Keski-Amerikassa Meksikosta Panamaan ja Etelä-Amerikassa Kolumbiasta etelään Boliviaan asti ja itään Venezuelan, Guyanan, Ranskan Guayanan ja Surinamen kautta Brasilian pohjoisosiin. Lajin elinympäristöä ovat kosteat alankometsät ja vuorten juurilla sijaitsevat metsät. Lajia tavataan pääasiassa 900–1 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Linnut elävät yleensä yksin tai pareittain ja voivat myös liittyä sekaparviin muiden lintujen kanssa. Lintu liikkuu metsän keskikerrosten kasvillisuuden joukossa. Säämiskäkurkkuorneerojen pesimäkausi kestää maaliskuusta huhtikuulle. Pesä kaivetaan törmään ja naaras munii kahdesta kolmeen valkoista munaa.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Automolus ochrolaemus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Automolus ochrolaemus ITIS. Viitattu 20.9.2009.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 255. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.9.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 373. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2009). (englanniksi)