Ruususiipitulkku
Ruususiipitulkku (Rhodopechys sanguineus) on paksunokkainen siemensyöjälintu.
| Ruususiipitulkku | |
|---|---|
_(29935889654)_(cropped).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Aavikkotulkut Rhodopechys |
| Laji: | sanguineus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 15 cm, siipien kärkiväli 30–33,5 cm ja paino 30–50 g. Peipon kokoinen ruskean, valkoisen ja mustan kirjava pikkulintu, jonka siivillä, pyrstössä ja yläperässä vaaleanpunaista tai ruusunpunaista väriä. Nokka on paksu, vaaleanruskea. Sukupuolet ovat muuten samanvärisiä mutta koiras on juhlapuvussa kirkkaamman värinen. Nuoren linnun värit ovat himmeämmät. Äänet tuovat mieleen kangaskiurun äänen.
Esiintyminen muokkaa
Alalaji sanguineus esiintyy paikkalintuna Turkissa, ja paikoin Lähi-idässä sekä niistä itään läntiseen Kiinaan. Marokon Atlasvuoristossa esiintyy alalaji aliena.[2] Euroopan populaation koko on 600 000–1 800 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Pesimäaikana laji elää korkealla vuoristossa 1 700–3 300 metrin korkeudella, joskus alempana. Se viihtyy kasvittomilla jyrkillä rinteillä. Talveksi se laskeutuu alemmas.[3]
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on maassa kivenkolossa, pensaan tyvellä, jyrkänteen hyllyllä tai ruohomättäässä. Munia on 4–5 ja muna painaa 3,1–3,5 g. Naaras hautoo 13–15 päivää. Naaras lämmittää pieniä poikasia, kunnes ne ovat noin 10 päivän ikäisiä. Molemmat puolisot ruokkivat ja hoitavat poikasia, jotka ovat lentokykyisiä noin 2-viikkoisina.[2]
Ravinto muokkaa
Ruohokasvien siemenet, lisääntymisaikana syö myös jonkin verran selkärangattomia.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Rhodopechys sanguineus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.