Rutherfordin koe
Rutherfordin koe (myös: kultalevykoe tai Geigerin–Marsdenin koe) oli Hans Geigerin ja Ernest Marsdenin vuonna 1909 Ernest Rutherfordin johdolla Manchesterin yliopiston fysiikan laboratoriossa tekemä koe, joka johti JJ Thomsonin rusinapullamallin hylkäämiseen. Kokeessa ohutta kultaliuskaa pommitettiin alfahiukkasilla. Thomsonin atomimallin mukaan kaikkien alfahiukkasten olisi pitänyt läpäistä liuska, mutta tässä kokeessa huomattiin, että osa hiukkasista heijastuikin takaisinpäin. Rutherford kuvasi vuonna 1936, miltä hänestä tuntui, kun hän kuuli kokeen tuloksista:
Alla: havaitut tulokset.
- Se oli melkein yhtä uskomatonta, kuin että pommitettaessa silkkipaperia 15 tuuman ammuksilla ne singahtaisivat takaisin ja osuvat ampujaan! [1]
Rutherford julkaisi kokeensa perusteella tuloksen, jonka mukaan melkein koko atomin massa on keskittynyt sen ytimeen. Rutherfordin atomimallia paranteli myöhemmin Niels Bohr, joka julkaisi Bohrin mallin
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Helge Kragh. Kvanttisukupolvet: 1900-luvun fysiikka. s. 74 Suomentanut Kimmo Pietiläinen ISBN 952-5202-53-4
Viitteet muokkaa
- ↑ Young & Freedman: ”38.4”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 1460. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rutherfordin koe Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta muokkaa
- Romer, Alfred: Rauhaton atomi. Luontoa tieteen valossa 6. Suom. Reino Tuokko. WSOY, 1961.