Rusovaeltaja
Rusovaeltaja (Emmelichthys nitidus) on vaeltajiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan useista valtameristä.
| Rusovaeltaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Vaeltajat Emmelichthyidae |
| Suku: | Emmelichthys |
| Laji: | nitidus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emmelichthys nitidus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Rusovaeltaja voi kasvaa suurimmillaan 50–55 cm pitkäksi ja tyypillinen pituus on noin 40 cm. Laji on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja virtaviivainen. Kalan selkäevä on kaksiosainen ja osien välillä on piikkejä. Rusovaeltajan pyrstöevä on voimakkaasti haarautunut. Lajin suomut ovat pienet ja väriltään selästä sinertävät tai vihertävät, kyljestä vaaleanpunaiset ja vatsasta harmaat. Evät ovat punertavat.[1][2][3][4][5][6]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Rusovaeltajan alalajia E. n. nitidus tavataan Atlantin itäosista Uuteen-Seelantiin ja alalajia E. n. cyanescens Tyynenmeren itäosista. Laji liikkuu parvissa niin rannikolla kuin avomerelläkin. Nuoret kalat uivat lähellä pintaa ja aikuiset hiekka- tai mutapohjan tuntumassa. Syvimmillään rusovaeltajaa on tavattu 800 metrin syvyydessä, mutta useimmiten se liikkuu alle 500 metrin syvyydessä. Rusovaeltajan ravintoa ovat pienet äyriäiset ja kalat. Lajin lisääntymisaika on keväällä.[1][2][3][4][5][6]
Rusovaeltaja on erittäin hyvä ruokakala ja sitä kalastetaan kaupallisesti trooleilla. Sitä hyödynnetään myös kalansyöttinä.[1][2][3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Carpenter, K.E., Govender, A., Ambuali, A., Al Buwaiqi, B., Borsa, P., Al Kindi, A.S.M., Al Abdali, F.S.H. & Russell, B.: Emmelichthys nitidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Emmelichthys nitidus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Phillip C. Heemstra,Elaine Heemstra: Coastal fishes of Southern Africa, s. 298. NISC (PTY) LTD, 2004. ISBN 978-1-920033-0-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Kent E. Carpenter, Nicoletta De Angelis: The living marine resources of the Eastern Central Atlantic, s. 2530. FAO, 2016. ISBN 978-92-5-109267-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Redbait, Emmelichthys nitidus Richardson 1845 Fishes of Australia. Museums Victoria. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Redbait Australian Fisheries Management Authority. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)