Ruskosinisiipi
Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) on ruskea metsäkurjenpolvilla viihtyvä sinisiipilaji.
| Ruskosinisiipi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Sinisiipiset Lycaenidae |
| Suku: | Plebeius |
| Laji: | eumedon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Plebeius eumedon |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Ruskosinisiiven molempien sukupuolten siivet ovat yläpinnoiltaan tasaisen tummanruskeat. Etusiivissä on himmeänä mustahko keskitäplä ja naaraan takasiivissä saattaa erottua oransseja reunatäpliä. Siipien alapinnat ovat harmaat tai harmaanruskeat, tyvestä vihertävän sinikehnäiset ja niissä on mustia, valkoreunuksisia täpliä. Täplät erottuvat paremmin etusiivissä. Takasiiven keskeltä ulkoreunaan kulkee siivensuuntaisesti melko tasapaksu valkoinen juova. Siipien alapintojen ulkoreunassa on rivi oransseja täpliä, jotka ovat etusiivissä suurempia. Siipiväli 24–27 mm.[2][3][4]
Erityisen samannäköinen laji on lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes).
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Levinneisyysalue ulottuu Espanjan ja Italian vuoristoista Euroopan ja Keski-Aasian poikki Itä-Siperiaan ja Pohjois-Kiinaan.[3] Suomessa laji on melko yleinen maan etelä- ja keskiosissa, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Sitä on tavattu kuitenkin Pohjois-Lapissa saakka, joskin Lapin havainnot painottuvat länteen. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun loppupuolelle.[5][6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Ruskosinisiipi elää toukan ravintokasveja, kurjenpolvia, kasvavilla aurinkoisilla metsäaukioilla, sähkölinjojen alusilla ja tien pientareilla. Laji on paikkauskollinen eivätkä perhoset liiku kauaksi ravintokasveiltaan. Se voi myös olla paikallisesti runsaslukuinen, mutta yleensä perhosia tavataan yksittäin.[3]
Naaras munii munat yksitellen kukintoihin ja toukat kuoriutuvat noin viikkoa myöhemmin. Nuoret toukat syövät kehittyviä hedelmystöjä, mutta siirtyvät myöhemmin lehdille. Tällöin toukka vioittaa lehteä niin, että se käpertyy toukan suojapaikaksi. Kasvettuaan ensin kahden viikon ajan toukka siirtyy talvilevolle ja syö jälleen keväällä 3–5 viikon ajan ennen koteloitumistaan. Toukka on myrmekofiili ja houkuttelee muurahaisia huolehtimaan siitä. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa.[3]
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasveja ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ja kyläkurjenpolvi (Geranium pratense).[3][6]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ruskosinisiipi – Eumedonia eumedon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 281–282
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 211–212
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Perhosviki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Pertti Pakkanen: Ruskosinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
Aiheesta muualla muokkaa
- LuontoPortti: Ruskosinisiipi (Aricia eumedon)
- Perhosopas: Ruskosinisiipi (Aricia eumedon) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen Perhoset: Ruskosinisiipi
- Iltalehti: Ruskosinisiipi (Aricia eumedon) (Arkistoitu – Internet Archive)
- UniProt, Taxonomy: Aricia eumedon (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)