Wikipedia

Ruotsinpihlaja

Ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) on Etelä-Ruotsissa ja lounaisimmassa Suomessa kasvava, muuallakin puistopuuna yleinen pihlajalaji. Alkujaan Linné antoi sille tieteellisen nimen S. suecica. Ruotsinpihlaja on saanut alkunsa kotipihlajan, etelänpihlajan ja saksanpihlajan[2] tai jonkin sen läheisen sukulaislajin risteymänä.

Ruotsinpihlaja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Vaarantunut

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pihlajat Sorbus
Laji: intermedia
Kaksiosainen nimi

Sorbus intermedia
(Ehrh.) Pers.

Synonyymit
  • Borkhausenia intermedia (Ehrh.) Sennikov & Kurtto
  • Scandosorbus intermedia (Ehrh.) Sennikov
  • Sorbus suecica (L.) Krok. & Almq.
Katso myös

  Ruotsinpihlaja Wikispeciesissä
  Ruotsinpihlaja Commonsissa

Levinneisyys ja kasvupaikat muokkaa

Ruotsinpihlaja kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa Ruotsissa, suunnilleen Uppsalasta Göteborgiin ulottuvan linjan eteläpuolella sekä Suomessa Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Hajanaisia esiintymiä on Lounais-Suomessa, Baltian maissa ja Etelä-Norjassa.[1] Istutettuna puisto- ja pihapuuna sitä kasvatetaan Etelä-Suomessa.

Se viihtyy avoimilla ja kuivilla kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kalliolehdoissa ja kivikkoisilla avoimilla rinteillä.

Ruotsinpihlaja on luokiteltu kansainvälisesti elinvoimaiseksi.[1] Suomessa se on luokiteltu vaarantuneeksi[3].

Ulkonäkö muokkaa

Ruotsinpihlaja kasvaa enintään 10–15 metriä korkeaksi. Se eroaa kotipihlajasta etenkin lehtien muodon perusteella: kotipihlajanlehdissä on 5–6 paria ja lehdykät ovat parittain, ruotsinpihlajan lehdet ovat parihalkoisia tai parijakoisia, joskus harvoin voi lehden tyvessä olla lehdykkäpari. Samannäköisen suomenpihlajan lehden tyvessä on yksi tai kaksi lehdykkäparia. Ruotsinpihlajan lehden alapinta on harmaakarvainen. Marja on soikea ja punaruskea.

Käyttö muokkaa

Marja on syötävä, ja siitä voi valmistaa mehua. Puuaines on vaaleaa ilman sydänpuun tummuutta, ja se on hyvin kovaa, sitkeää ja vaikeasti halottavaa. Puusepänteollisuudessa se on kysytty ainespuu. Puistopuuna laji on siitä erinomainen, että se kestää hyvin leikkaamista ja pakkasia.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Beech, E. & Rivers, M.C.: Sorbus intermedia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Arja Kivipelto: Tänä syksynä pihlaja juhlii. Helsingin Sanomat, 11.9.2014, s. B9.
  3. ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 188. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Suomalaiset lehtipuut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruotsinpihlaja&oldid=20709600”