Ruotsin poliittinen järjestelmä

Ruotsi on nykyaikainen parlamentaarinen monarkia, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on kuningas, mutta ylin poliittinen valta on pääministerillä. Kuningas on ollut vuodesta 1973 Kaarle XVI Kustaa ja pääministeri vuodesta 2022 Ulf Kristersson.

Kuninkaalla ei ole vuoden 1975 perustuslakiuudistuksesta lähtien ollut enää edes muodollista toimeenpanovaltaa, vaikka hän toimii ulkoasiainvaliokunnan johtajana. Kuninkaalla on kuitenkin suuri vaikutusvalta ja monarkialla on Ruotsissa vankka suosio. Kuningas nähdään kansakunnan henkilöitymänä poliittisen vallan puuttumisesta huolimatta.

Ruotsissa lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen parlamentti eli valtiopäivät (ruots. riksdag), toimeenpanovaltaa pääministerin johtama hallitus ja tuomiovaltaa riippumattomat oikeusistuimet. Parlamentissa on 349 jäsentä. Parlamentarismi on ollut käytössä vuodesta 1917 ja naisilla äänioikeus vuodesta 1919. Ruotsissa on monipuoluejärjestelmä.

Poliittinen historia

Usein sanotaan, että Ruotsin ensimmäiset valtiopäivät olivat vuonna 1435 pidetty Arbogan kokous, vaikka kuninkaat olivat jo aiemmin saaneet neuvoja maan vaikuttajilta. Vuosien mittaan valtiopäivien toiminta ja valta ovat vaihdelleet huomattavasti, esimerkiksi pitkään ne toimivat säätyvaltiopäivinä. Vuoteen 1680 saakka kuningas ja aatelisraati jakoivat vallan keskenään, minkä takia aatelisista tuli vaikutusvaltaisia. Vuoden 1680 Isossa peruutuksessa valtiomuoto muuttui absoluuttiseksi monarkiaksi.

Suuren Pohjan sodan tappion jälkeen alkoi vuonna 1719 Vapauden aika, mikä johti perustuslaillisen monarkian perustamiseen eri perustuslakien mukaan (1772, 1789 ja 1809). Näistä viimeinen antoi porvarillisille useita oikeuksia. Valtiotieteilijä Leif Lewinin mukaan ruotsalaisille poliitikoille on ollut ominaista Oscar II:n ajasta lähtien pikemmin yksimielisyyteen pääseminen kuin vastuuvelvollisuus. Vuonna 1918 yleinen äänioikeus otettiin käyttöön ja vuonna 1921 pidettiin ensimmäisiä vaaleja, joissa tätä oikeutta käytettiin. Kustaa V:n seuraaja Kustaa VI Aadolf säilytti parlamentarismia kunnes vuonna 1975 tapahtunut perustuslain muutos teki käytännössä lopun kuninkaan poliittisesta voimasta. Samaa muutosta myöten myös kaksikamarisista valtiopäivistä tuli yksikamariset.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue on dominoinut ruotsalaista politiikkaa vuodesta 1930 lähtien ja ollut hallituspuolueena vuoden 1932 kaksikamarisista vaaleista vuoteen 1976 valtiopäivävaaleihin asti, paitsi lyhyen ajan kesällä 1936, kun Pehrsson-Bramstorpin hallitus oli vallassa. Tämä on länsimaissa ainutlaatuinen tapaus. Vuonna 1982 sosiaalidemokraatit sai hallitusvaltansa takaisin ja säilytti sen Ruotsin valtiopäivävaaleihin 2006 asti, paitsi vuosina 1991–94, kun maata johti porvarillinen koalitiohallitus.

Vuoden 2006 valtiopäivävaalit johtivat siihen, että Maltillinen kokoomus, Kansanpuolue liberaalit, Keskustapuolue ja Kristillisdemokraatit muodostuma porvarillinen liittoutuma (Allians för Sverige) voitti. Maltillisen kokoomuksen puoluejohtaja Fredrik Reinfeldtista tuli maan uusi pääministeri.

Punavihreät pääsivät valtaan valtiopäivävaaleissa 2014, jonka jälkeen Stefan Löfvénin johdolla muodostettiin sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen hallitus. Vuoden 2018 valtiopäivävaalien jälkeen puolueet ajautuivat hallituskriisiin koska niin punavihreät kuin porvariallianssikaan eivät pystyneet muodostamaan enemmistöä valtiopäivillä Ruotsidemokraattien korkean mandaatin vuoksi. Porvaripuolueista varsinkin liberaalit ja keskustapuolue olivat haluttomia yhteistyöhön Ruotsidemokraattien kanssa, joten päättivät pitkien hallitusneuvottelujen tuloksena tukea entistä Löfvenin punavihreää hallituspohjaa oppositiosta, jos heidän tavoitteitaan päätyy hallitusohjelmaan.

Perustuslait

Pääartikkeli: Ruotsin perustuslait

Nykyään Ruotsin lainsäädännössä on neljä perustuslakia, josta tärkein on vuonna 1974 annettu Hallitusmuotolaki, sillä siinä määritellään poliittisen elämän perusteita sekä kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia. Vuonna 1809 annettu Laki kruununperimysjärjestyksestä on sopimus silloisten säätyvaltiopäivien ja Bernadotte-kuningassuvun välillä, ja se säätelee suvun jäsenten oikeuksia nousta Ruotsin valtaistuimelle.

Ruotsin neljä peruslakia ovat:

• Hallitusmuotolaki (1974)
• Laki kruununperimysjärjestyksestä (1809)
• Painovapausasetus (1949)
• Sananvapauslaki (1991)

Rakenne

Valtiojärjestys ja perustuslait määrittävät poliittisen järjestelmän.

• Valtiojohto
  • Kuningas Kaarle XVI Kustaa
• Parlamentti
  • Puhemies
  • Kansallinen komitea
• Hallitus
  • pääministeri
  • ministerit
  • valiokunnat
• Oikeuslaitos
• Aluehallinto
  • Läänit
  • Maaherrat
• Paikallishallinto
  • Maakäräjät (ruots. landsting)
  • Kunnat
  • Saamelaiskäräjät
• Vaalit
  • Valtiopäivät
• Poliittiset puolueet
• Ulkopolitiikka
• Euroopan unionin politiikka

Oikeuslaitos

Ruotsalainen oikeuslaitos perustuu länsimaiseen oikeusjärjestelmään, joka on saanut vaikutteita mm. Rooman valtakunnan lainsäädännöstä ja Napoleonin lakikokoelmasta (Code Civil). Siviili- ja prosessioikeutta koskeva lainsäädäntö perustui pitkälti 1900-luvulle saakka keskeisiltä osiltaan vanhaan vuoden 1734 lakiin, mutta on nykyisin lähes kauttaaltaan uudistettu.

Hallinnolliset yksiköt

Pääartikkeli: Ruotsin läänit

Pääartikkeli: Maakäräjät

Ruotsi on jaettu 21 lääniin, joita johtaa lääninhallitus. Jokaisessa läänissä Gotlannin lääniä lukuun ottamatta toimii myös maakäräjät. Ruotsissa on 290 kuntaa.

Energiapolitiikka

Vuonna 2003 sähköä vesivoimalla oli tuotettu 53 TWh eli 40 % maan sähkön tuotannosta ja ydinvoimalla oli tuotettu 65 TWh eli 49 %. Samaan aikaan biopolttoaineiden käyttö, esimerkiksi turve tuotti 13 TWh sähköä.. Ruotsi on korkeimmin sijoitettu valtio ilmaston muutos Climate Change Performance Index:illä. Vuonna 2005, uusiutuvien energiavarojen käyttö oli noussut 26 %iin energian tuotannosta Ruotsissa. Merkittävä osa energiasta tuotetaan vesivoimasta ja biomassasta. Maaliskuussa 2005, mielipidekysely osoitti, että 83 % on hyväksyy ydinvoiman säilyttämisen tai lisäämisen. Kuitenkin huolimatta siitä, että raportit radioaktiivisista vuodoista ydinjätteen varastoinnissa Forsmarkissa Ruotsissa oli julkaistu. Tämä ei näyttäisi muuttaneen yleistä suhtautumista ydinvoiman käyttöön. Ruotsi on päättänyt lopettaa ydinvoimatuotannon ennen vuotta 2020, vaikkakin se on hyvin epäsuosittua sen tapahtuessa.

Ulkopolitiikka

1900-luvun ajan ruotsalainen ulkopolitiikka on perustunut liittoutumattomuuteen rauhan aikana ja puolueettomuuteen sodan aikana. Kylmän sodan aikana Ruotsi ei liittynyt Natoon eikä Varsovan liittoon, ja se vastaanotti vain pienen avun Marshallin suunnitelmasta. Viime aikoina Ruotsi on kuitenkin tehnyt myös sotilaallista yhteistyötä läntisten Nato-maiden kanssa, mutta ei ole liittynyt jäseneksi.

Ruotsi on ollut Pohjoismaiden neuvoston jäsen sen perustamisesta saakka. Vuonna 1995 Ruotsi liittyi yhdessä Suomen ja Itävallan kanssa Euroopan unioniin. Ruotsi on myös aktiivijäsen YK:ssa ja muissa järjestöissä kuten OECD ja IMF.

Poliitikkoja

Kansainvälisesti tunnettuja ruotsalaisia poliitikkoja ja diplomaatteja ovat olleet: Joe Hill, Carl Skoglund, Raoul Wallenberg, Folke Bernadotte, Dag Hammarskjöld, Olof Palme, Carl Bildt, Hans Blix ja Anna Lindh.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin poliittinen järjestelmä Wikimedia Commonsissa