Ruoppaus
Ruoppaus on vesirakentamista, jossa vesistön pohjaa kaivetaan veden syvyyden lisäämiseksi. Jos esimerkiksi ranta on liian matala uimiseen tai veneilyyn, se voidaan kunnostaa ruoppaamalla. Ruoppaus pitää suunnitella huolellisesti. Ruoppauksesta voi myös aiheutua arvaamatonta vahinkoa: veden samenemista, ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä veteen ja kalojen kutualueiden tuhoutumista.[1]
Normaalisti vesistön pohjaan kertyy materiaalia sedimentoitumalla, joten väyliä ruopataan aika ajoin saman syvyyden ylläpitämiseksi. Ruoppausta voidaan käyttää myös ravinteiden vähentämiseksi tai uimarannalla pohjan pitämiseksi miellyttävämpänä, jolloin esimerkiksi mutapohja korvataan hiekalla.
Yleisimpiä ruoppausmenetelmiä ovat ruoppaaminen kaivinkoneella rannalta tai ponttonista käsin, proomuun sijoitetulla kaivinkoneen tapaisella laitteistolla tai imuruoppauksella.
Historia Suomessa muokkaa
Aiemmin ruoppaaminen on suomen kielessä ollut perkaamista.[2] Koskia on perattu Suomessa 1700-luvulta lähtien. Vuosisadan lopulla koskien perkaamiseen käytettiin sotamiehiä.[3] Koskien perkaamisen tarkoitus oli parantaa kulkuyhteyksiä ja vähentää tulvia.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ympäristö.fi
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja - Kotimaisten kielten keskus kaino.kotus.fi.
- ↑ Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 487. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X.
- ↑ Tutkimus: Valistusaate muokkasi Kokemäenjokilaakson uusiksi yle.fi.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruoppaus Wikimedia Commonsissa
