Ruokosirkkalintu
Ruokosirkkalintu (Locustella luscinioides) on sirkkalintujen heimoon kuuluva varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Paolo Savi 1824.
| Ruokosirkkalintu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkkalinnut Locustellidae |
| Suku: | Sirkkalinnut Locustella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Locustella luscinioides |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 13,5–15 cm ja paino 14–18 g. Hieman suurempi kuin pensassirkkalintu, rytikerttusen kokoinen ja värinen. Pyrstö on kuitenkin pyöreäkärkinen ja sen alapeitinhöyhenet ovat pitkät. Alapuoli on kuvioton. Laulu on korkeaa surinaa, muistuttaen pensassirkkalinnun laulua. Laulaa enimmäkseen öisin. Laulava koiras oleskelee enimmäkseen korkeassa ruo'ikossa tai osmankäämikössä.
Ainakin kolme alalajia tunnetaan: läntinen luscinioides, itäinen fusca ja välimuoto sarmatica.
Lajin sulkasato on monimutkainen. Osa vanhoista linnuista sulkii jo kesällä, osa vasta syksyllä tai talvella. Nuoret linnut sulkivat osan käsisulistaan talvella, jotkut jopa kaikki.
Vanhin suomalainen rengastettu ruokosirkkalintu on ollut 3 vuotta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut espanjalainen 7 vuoden 6 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys muokkaa
Ruokosirkkalinnun levinneisyysalue kattaa osan Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa ja Keski-Aasiaa.[3] Euroopassa arvioidaan pesivän 374 000 – 652 000 paria.[4] Ruokosirkkalinnun levinneisyysalue laajeni 1960- ja 1970-luvuilla huomattavasti Itämeren eteläpuolisissa maissa ja samalla levittäytyi kohti Tanskaa ja Ruotsia.[3] Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran Kuusankosken Saksanaholla toukokuussa 1984.[5] Ruokasirkkalinnun Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 15–30 paria, Viron 5 000 – 10 000 paria ja Ruotsin 50–90 paria.[4] Muuttolintu, yleensä kotipaikkauskollinen.[6] Talvehtii suppeilla alueilla Länsi-Afrikassa Guineanlahden pohjoispuolella kosteikoilla, riisi- ja sokeriruokopelloilla, puutarhoissa ja tiheiköissä.[6]
Elinympäristö muokkaa
Ruohosirkkalintu viihtyy pensaikkoisissa ja ruo'ikkoisissa kosteikoissa.
Lisääntyminen muokkaa
Linnun pesä on ruovikon tai osmankäämikön tyvessä. Munia on 3–6, joita molemmat emot hautovat 12–14 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia 22–23 vuorokautta (pesässä 11–15 vuorokautta). Joskus toinen pesye kesä-heinäkuussa.[6]
Ravinto muokkaa
Ruohosirkkalintu on hyönteissyöjä.
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Locustella luscinioides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b Locustella luscinioides (Savi's Warbler) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ RK:n hyväksymät havainnot vuoteen 2022 asti (pdf) tiedostot.birdlife.fi.
- ↑ a b c Pertti Koskimies: Suomen linnut, 3. päivitetty painos, s. 526. Suuri lintukirja. Readme.fi, 2024. ISBN 978-952-373-723-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ruokosirkkalintu Lintukuva-verkkopalvelussa