Rumfordin keitto oli aikainen yritys tuottaa ravitsemustieteellisesti hyvää ruokaa halvalla. Keiton kehitti vuonna 1795[1] Rumfordin kreivi Benjamin Thompson alun perin Baijerin armeijan tarpeisiin ja myöhemmin paikallisten köyhäintalojen asukkaille[2], mutta se levisi pian ympäri Eurooppaa soppakeittiöiden kautta.[3][4] Keittoa tarjoiltiin köyhille laajasti myös Ruotsissa, ja alkaen vuodesta 1801 se levitettiin maaherrojen ja seurakuntien kautta Suomeen, sillillä höystettynä.[5][1]

Ensimmäisessä Rumfordin keitossa ei käytetty ollenkaan perunoita, mutta hyvin pian osa ohrasta korvattiin perunalla, koska todettiin keiton tulevan näin halvemmaksi. Rumford myös suositti keiton syömistä leivän kanssa, koska "pureskelu edistää ruoansulatusta ja pidentää syömisen nautintoa". Myöhemmin keittoa alettiin syödä myös porvariston keskuudessa, tosin luu- tai lihaliemeen keitettynä ja juureksilla ja yrteillä paranneltuna.[1]

Resepti muokkaa

  • 1 osa ohraryynejä
  • 1 osa kuivattuja keltaisia herneitä
  • 4 osaa kuutioituja perunoita
  • 3 osaa vettä
  • 3 osaa vehnäolutta
  • suolaa, viinietikkaa

Laita ohraryynit, herneet, perunat ja vesi kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia. Lisää tarvittaessa vettä.

Kun keitto alkaa sakeutua, lisää olut ja keitä vielä 20 minuuttia.

Mausta suolalla ja viinietikalla. Syö leivän kanssa.[4]

Ravitsemus ja muunnoksia muokkaa

Rumfordin keitto on vähärasvainen, ja siinä on paljon proteiinia ja hiilihydraatteja: proteiinia herneistä, hiilihydraatteja perunasta ja ohrasta. Sen sijaan vitamiinipitoisuus keitossa on alhainen, minkä takia siihen on lisätty silliä (D-vitamiini) ja tuoreita kasviksia (C-vitamiini).[2]

Keiton suositellun annoskoon energiamäärä on 1,4 megajoulea, jolloin päivittäinen energiamäärä kahdesta annoksesta olisi 2,8 megajoulea. Lisäksi kreivi Rumford suositti tarjottavaksi ruisleipää, joka olisi nostanut päivittäisen energiamäärän 4,7 megajouleen.[5] Yleensä ihmisen energian kulutus on noin 10 megajoulea päivässä.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Jaakko Rahola: Kreivi Rumford ja hänen keittonsa Raholan syötäviä sanoja. 21. marraskuuta 2009. Arkistoitu 5.5.2021. Viitattu 3.2.2011. (suomeksi)
  2. a b B. Lukács: On Benefits of Thermodynamics rmki.kfki.hu. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  3. Patricia McGrath Morris: Soup Kitchens Gale Encyclopedia of Food & Culture. Answers.com. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  4. a b Miss Ginsu: Recession Proof: Rumford's Soup Sharp Culinary Tips, Recipes & Advice. 14. tammikuuta 2009. Arkistoitu 11.2.2011. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  5. a b Arno Forsius: Rumfordin kreivi Benjamin Thompson (1753—1814) ja hänen köyhäinkeittonsa Suomen Lääkärilehti. 1991: 8: 758. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.2.2011. (suomeksi)