Ruhnama
Ruhnama, joka suomeksi tarkoittaa sielun kirjaa, on Turkmenistanin entisen presidentin Saparmurat Nijazovin kirjoittama kaksiosainen teos, joka yhdistää omaelämäkertaa, historiallista fiktiota ja hengellisiä ohjeita. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2001 ja toinen osa vuonna 2004.[1] Ruhnamaa pidetään Turkmenistanissa myös "Koraanin jatko-osana", ja se onkin määrätty asetettavaksi kunniapaikalle Koraanin viereen paikallisiin moskeijoihin. Esimerkiksi Ašgabatin itsenäisyyden puistossa (engl. Independence Park) sijaitsee suuri teosta muistuttava muistomerkki.[1]
Nijazov lupasi kansalleen, että se, joka lukee Ruhnaman kolme kertaa, muuttuu älykkäämmäksi ja pääsee esteettömästi taivaaseen. Turkmenistanissa ei saa ajokorttia eikä työpaikkaa, jos ei ole lukenut Ruhnamaa, sillä se on pyhä kirja ja virallinen ohjenuora lähes kaikilla elämänaloilla. Monet ulkomaiset yritykset ovat käännättäneet Ruhnaman omalle kielelleen liehitelläkseen presidentti Nijazovia ja päästäkseen näin Turkmenistanin markkinoille.
Arto Halosen ohjaama dokumenttielokuva Pyhän kirjan varjo arvostelee suuryrityksiä, jotka ovat käännättäneet Ruhnama-kirjan. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa 29. helmikuuta 2008.
Ruhnama poistettiin vuonna 2011 Turkmenistanissa peruskoulun päättökokeista, mutta edelleen se kuuluu yliopistojen pääsyvaatimuksiin. Vuodesta 2008 alkaen kirja on menettänyt yleisesti asemaansa,[2] ja se on useissa tapauksissa korvattu uuden presidentin, Gurbanguly Berdimuhamedowin, kirjoituksilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Giant Ruhnama Places. Atlas Obscura. Viitattu 2.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Pakko-Ruhnaman opiskelu loppuu Turkmenistanissa, Helsingin Sanomat 27.4.2011, sivu B 4
Aiheesta muualla muokkaa
- Ruhnama turkmeeniksi, turkiksi, venäjäksi ja englanniksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Uusimaa: Ensto ehdotti Turkmenistanin johtajan kirjan suomentamista (Arkistoitu – Internet Archive) 25.11.2004
- Arto Halosen dokumenttielokuva